Maalatut lasipurkit

Inspiroiduin tästä sattumalta netissä näkemästäni kuvasta monestakin syystä, mutta muutamia mainitakseni: itselläni ylimääräisiä lasipurkkeja, jotka just aioin heittää kierrätykseen, jämiä spraymaaleista, ihanista väreistä kuvassa ja niiden kautta keväisestä tunnelmasta.

Maalattupurkki

Kiva idea maalata lasipurkkeja itseään miellyttävillä väreillä ja etuna tuossa on myös, että purkin kyljessä koholla olevat tekstit ja kuviot tulevat myös ihan uudella tavalla esiin. Itselläni muutama spraypurkki (kulta, hopea ja pronssi) löytyy kotoa, joten ehkäpä käytän niitä tähän projektiin. Katsotaan milloin itse saan aikaiseksi siirtyä ajatuksesta toteutuksen tasolle. Siihen asti kuvavinkkinä myös muille jos joku saisi itseni tavoin inspiraatiota :)

Voit seurata blogin päivityksiä Bloglovin’in ja Blogilistan kautta ja muita kuulumisia Instagramin kautta – tervetuloa! :)

Tekstin tai artikkelin alla näkyvät mainokset ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.
Mainokset

Paperitimantti

Tässä on Kari Hotakaisen kirja parhaassa mahdollisessa käytössä – taiteltuna paperiseksi timantiksi. Pitkään on ollut suunnitelmissa taitella jostain kirjasta paperinen ”timantti” ja nytpä sain otettua sen työn alle. Ihan ei mennyt taitokset täysin kohdilleen, mutta sanoisin ettei se ihan helppoa olekaan – ainakaan kun taittelua tekee samalla kun katsoo leffaa :)

Paperitimantti

Jos paperien taittelu vaikuttaa kiinnostavalta puuhalta, niin tässäkin voi kehittyä. Vilkaise tämän blogin ohjeita [klik]. Ihan just en tuolle tasolle yllä, mutta täytyy se jostain aloittaa..

Ja kuten sanoin aiemmassa postauksessa [klik], niin tämä havuoksa tullaan näkemään vielä – tuskinpa tämäkään viimeinen kerta, koska elossa se on edelleen.

Voit seurata blogin päivityksiä myös Bloglovin’in ja Blogilistan kautta – tervetuloa mukaan! :)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Kynttiläpurkin uusi elämä

En nyt ole ihan varma onko oikea termi kynttiläpurkki vai purkkikynttilä (suuret ovat ongelmat). Niin tai näin. Sain lahjaksi lasisen Casa Stockmann purkkikynttilän, jonka poltin melko innokkaasti ja nopeasti loppuun. Pähkäilin heitänkö purkin roskiin vain tuunaako siitä jotain – ja tuunaus voitti. Ostettuani Dymon ensisijaisesti korttien askartelua varten, on moni muukin asia saanut kotona nimen. Niin sai tämäkin kippo nimen ”tuikku”. Purkin ympärille sipaisin parin kierroksen verran paperinaurua ja kruunuksi rusetin. Purkin sisälle mahtuvat suuret tuikkukynttilät, joiden paloaika on pari tuntia pidempi kuin vastaavilla normaaleilla tuikuilla.

Luonnossa tuo näyttää ihan hauskalta ja ite kun tykkää, niin sehän riittää :)

Tuikku

Huomio myös kuvan muihin kynttilöihin. Kukapa ei muistaisi pyöritelleensä vanhaa kunnon Rubikin kuutiota – eikös näytäkin ihan samanlaiselta nuo kuvissa näkyvät lasiset tuikkukipot. Ihastuin niihin viime syksynä Tiimarin alessa. Pari viikkoa takaperin näin Tiimarissa samoja kippoja normaalilla hinnalla eli vielä eivät olleet poistuneet valikoimasta. Kynttilän palaessa heijastuu alustaan ihan hauskoja kuvioita kuution muodoista.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Korttien askartelua

Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan kortteja. En tiedä mihin niitä käytän, mutta tulipahan tehtyä :) Aiemmin kerroin koristelevani kynttilöitä washiteipillä – tällä kertaa käytin teippiä korttien koristelussa. Dymolla tein tekstejä kuten ”Onnea uuteen kotiin”, ”Kiitos”, ”Onnea”… Helppoa ja nopeaa.

Kortit2

Erityisesti mustavalkoiset yhdistelmät miellyttivät tällä kertaa eli niitä tein enemmän, mutta pari värillistäkin piti kokeilla tuunata:

Kortit1

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Kimalteleva ovikoriste

Olen omassa ovessani vuosien varrella roikottanut jos jonkinlaisia ovikoristeita, mutta tätä askarrellessa mieleen hiipi ajatus, että miksi ihmeessä ja missä ovikoristeiden alkuperä mahtaa olla. Ystäväni Google ei nopealla vilkaisulla osannut auttaa minua asiassa muuten kuin kertomalla, että Amerikasta tämäkin höpsötys on lähtöisin. Jos joku lukija tietää asiasta enemmän, olisi mahtavaa jos kommentoisit tähän kirjoitukseen!

Olin ostanut vallan toisenlaiset askartelutarvikkeet ovikoristetta varten, mutta useana iltana niitä pyöritellessä en ollut mihinkään variaatioon tyytyväinen. Kuvassa oleva pajusydän tarttui ihan vahingossa mukaan Kodin1:stä, kun hintaakaan ei ollut kuin 5,95 €. Alkuperäisessä sydämessä oli ripustusnaruna punavalkoruudullinen nauha – joka lähti hintalapun myötä roskiin. Tilalle kiinnitin 1,5 cm leveän hopeisen satiininauhan ja totesin sen vielä kaipaavan jotain bling-blingiä. Askartelutarvikkeistani löytyi purkillinen kimalleliimaa ja sillä vetelin sinne tänne pajujen pintaa hopeista kiiltoa.

Annoin kimalleliiman kuivua yön yli ja suihkutin päälle runsaan kerroksen hiuslakkaa – sellaista joka lupaa säihkyvää kiiltoa ja se lupaus toimi myös ovikoristeelleni ja kimalteet pysyvät pidempään paikoillaan.

Btw – kun otetaan huomioon pari muuttuvaa tekijää, niin niistä ovikoristeen askartelutarvikkeista on näillä näkymin tulossa pöytäkoriste kattaukseen… :)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Avainnaulakko

Varmasti kaikilla muillakin on muutama sellainen avain, joita ei päivittäin tai edes viikoittain tarvitse – esim. pyörän- ja varaston avaimet. Niille on ollut hakusessa jo melko pitkään joku kiva avainnaulakko, jotta ne harvoin käytetyt avaimet löytyvät helposti silloin kun niitä tarvitsee. Noh, tuumasta toimeen kun sisustukseen sopivaa ei ole valmiina kaupasta löytynyt eli DIY: tee-se-itse -osastolle mennään tässä postauksessa.

Naulakkoa askarrellessa tuli mieleen huvittava ajatus ala-asteelta, jossa puutyötunneilla tehtiin ”naulakoita” – toisin sanoen – laudanpätkä, siihen nauloja pystyyn ja ”avot”: valmis lahja äidille kotiin vietäväksi. Muistaako joku muu nämä ihanuudet vai olinko vain minä näin kekseliäs ja taiteellisella lahjakkuudella varustettu jo lapsena? :)

No toivottavasti aika on tehnyt tehtävänsä ala-aste ajoista ja tämän avainnaulakon lopputulos on hieman viimeistellympi. Etuna toki on se, että tätä ei tarvitse tehdä alusta loppuun itse vaan lopputulokseen riittää itseään miellyttävien ja sisustukseen sopivien tarvikkeiden hankinta; valokuvakehys ja koukut. Valokuvakehykseksi sopii parhaiten monenkuvan kehys sisältäen pahvisen kehyksen eli ”paspartuun”.

Valokuvakehyksestä otetaan pois vain lasi ja taustalevy jää paikalleen. Koukut ruuvataan kiinni etupuolelta pahvisen taustalevyn läpi. Riippuen valituista koukuista niin ruuveja saattaa joutua katkomaan, jottei ne seinällä ollessaan raavi maaleja irti. Taulun taustalevyssä lienee paikoillaan kiinnityskoukku, jolla ripustaminen seinälle onnistuu ja lopputulos näyttää jotakuinkin tältä:

(viimeisessä kuvassa oikealla on avainnaulakko vielä tekovaiheessa ja tauluun on sommiteltu vasta reiät oikeille kohdillensa)

Touhukasta viikonloppua sateisesta säästä huolimatta!

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Koruja kevääseen

Aurinkoisena iltana töiden jälkeen lähdin kauppoihin päämääränäni fiilistellä tämän kevään / kesän koruja. Yleensä käytän hopeanvärisiä, mustia, ”bling-bling” koruja sekä näiden yhdistelmiä. Niissä viihdyn ja ne sopivat melkein poikkeuksetta kaikkien vaatteideni kanssa – arkeen ja juhlaan.

Nyt kaupoissa oli runsaasti värikkäitä koruja, joihin oli yhdistettynä sulkia, kukkia, helmiä, nyörejä, ketjuja jne. eli vaikka mitä, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi värikkyys sekä korujen näyttävyys. Hypistellessäni Aarikan herkullisen värisiä puisia helmikoruja sain ajatuksen ja kipitin lähimpään askartelukauppaan.

Ostin Askarellista kirjavan kattauksen puuhelmiä, mustaa korukuminauhaa ja muovisia hopeahelmiä. Nämä ostokset maksettuani lähdin iloisin mielin kotia kohti, samalla pohtien mitä näistä voisinkaan tehdä. Mielessäni pyöri Aarikan kaula- ja rannekorut, ja pohdin mihinköhän niidenkin hinta perustuu – kaulakorut keskihinnaltaan 40-60 € –  koska aivan samanlaiset puuhelmet askartelukaupasta maksoivat 100 kpl noin 8 €. Yhteen lyhyeen kaulakoruun helmiä menee noin 30-40 kpl eli päättele korun kokonaishinta siitä… Puuhun painettu ”Aarikka” maksaa siis 95 % korun materiaalikuluista. Ei pöllömpi liiketoiminta, Aarikan kannalta.

Kotona pistin välittömästi tuumasta toimeen ja valmistin 2 kaulakorua ja 3 rannekorua pujottelemalla helmiä toisensa perään. Siltä varalta, että kuminauha joskus haurastuu ja katkeaa, tein helmien välille pieniä solmuja jotka hieman estävät koko nauhan purkautumisen yhdellä kertaa.

Itse olin tyytyväinen näihin tuotoksiin ja niitä käyttäessä tuli ihan kesäinen tunne – värikkäät korut piristävät mieltä ja vaatteet saavat uuden ilmeen näillä pirteillä asusteilla.

Korvakorut ovat vielä tekeillä eli niistä lisää myöhemmin…