Kevyt sitruunajuustokakku

Tämän kakun resepti on alkujaan Kinuskikissan aarteista, mutta pienillä muokkauksilla olen tehnyt siitä itselle sopivamman. Tämä on siitä yllättävä kakku, ettei ole liian makea, liian raskas eikä tule syötyä liikaa :) Herkullista ja kevyttä.

Sitruunakakku1

Pohja:
200 g kaurakeksejä
1,5 prk omena-banaani-appelsiini Bona -sosetta

Täyte:
6 liivatetta
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl appelsiinijugurttia
1 prk maitorahkaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 valkuaista

Kiille:
3 liivatetta
2,5 dl appelsiinimehua

Kiilteen teen toisinaan myös 2,5 dl vettä ja hyytelösokeria purkin ohjeen mukaan ja hyytelöön tuoreita mustikoita.

Murskaa keksit ja yhdistä se Bona-soseen kanssa. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun 24 cm vuoan pohjalle (halkaisija 24cm).

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Raasta sitruunan kuori todella hienoksi ja sen purista mehu. Sekoita keskenään tuorejuusto, jugurtti, rahka, sitruunankuori, sokeri ja vaniljasokeri.

Vaahdota valkuaiset toisessa kulhossa.

Kiehauta sitruunamehu ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita täytteeseen ja lisää lopuksi valkuaisvaahto varovasti sekoittaen. Kaada vuokaan keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa vähintään 3-4 tunnin ajan (annan usein olla yön yli).

Laita kiillettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta n. ½ dl appelsiinimehusta ja sulata liivatteet siihen. Yhdistä sitten muun mehun kanssa. Jos mehun pintaan meinaa muodostua sakkaa, poista se lusikalla. Jäähdytä kiilleliemi huoneenlämpöiseksi ennen täytteen päälle kaatamista. Kaada kiille vuokaan lusikan kautta. Anna hyytyä jääkaapissa.

Koristeena mintunlehtiä ja ananaskirsikka.

Sitruunakakku2

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.
Mainokset

Mange Sud

Tiedättekö sen tunteen, kun on pitkään halunnut johonkin ravintolaan syömään ja kun se toteutuu, odotukset ovat jo valmiiksi korkealla. Tästä lähdettiin Mange Sudiin Tehtaankadulle. Ravintolan ohi olen kulkenut useita kertoja aina vain vilkuillen ikkunasta sisään ja tokaisten mielessäni tai ääneen, että tuonnekin pitäisi joskus mennä. Joku siinä on viehättänyt. Ehkä se on upea huvila / kartanomainen rakennus. Ehkä se on lämminhenkinen tunnelma, joka välittyy katukuvaan. Ehkä se jotain muuta. Mitä se ei ole, niin minulla ei ollut mitään käsitystäkään millainen ravintola olisi tai saati mitä se tarjoilisi. Pöytävarausta siis tekemään TableOnlinen kautta.

MangeSud_2

Meidät vastaanotettiin ravintolaan heti ulko-ovella siten, että neuvottiin viemään takit vessojen läheisyydessä olevaan naulakkoon – joka oli arvatenkin täpötäynnä muhkeita talvitakkeja. Takkien päätyessä narikkaan, meidät ohjattiin pöytään melko miellyttävin tunnelmin, sillä kysymys oli ”missä haluaisitte istua; tuolla – tuolla vai tuolla”. Pidin siitä, että itse sai vaikuttaa siihen missä kulmassa halusimme ravintolan tunnelmasta nauttia. Ravintola oli torstai-iltana melko täynnä ja paikan täytti iloinen puheensorina. Ruokalistalta meille esiteltiin valmis 4 ruokalajin menu, joka kuulosti kovin herrrrkulliselta.

Vesi herahti kielelle muiden annoksia hetken aikaa ihaillessa, mutta onneksi ei mennyt kauaa kuin omat alkupalamme tuotiin pöytään. Palvelu oli yllättävänkin ripeää. Alkupalaksi tarjoiltiin kampasimpukoita, kurpitsapureeta ja rapsakkaa parmankinkkua. Voi miten hyvää! Kurpitsapuree hiukan makeassa olomuodossaan sopi oikein loistavasti kampasimpukoiden kylkeen. Kampasimpukat ovat hyvin valmistettuina erinomaisia ja mieluusti niitä ravintoloissa tilailen. [Osaisikohan niitä valmistaa itse…?]

MangeSud_3

Pääruoaksi saimme ankkaconfitia ja tryffeliperunapureeta kera punaviinikastikkeen. Täytyy sanoa, että tämä oli ehdottomasti parasta ankkaa, jota olen naismuistiin syönyt. Todella mureaa, mehevää ja maukkaasti maustettua. Pakko oli syödä rauhallisesti ja maltillisesti, jottei se ”ikinä” loppuisi. Tähän väliin pieni mainos; jos käytte Tokyo55:ssä, maistakaa rapeaa ankkasalaattia (!!!). Se tulee tämän Mange Sudin annoksen jälkeen erinomaisena kakkosena ravintola-annoksista, joka on valmistettu ankasta.

MangeSud_4

Pääruoan jälkeen meille tarjoiltiin valko- ja sinihomejuustoa jonkun hillon kanssa. Valitettavasti epäselväksi jäi mitä hilloa söimme. Hyvää se kuitenkin oli  ja toimi homejuustojen kanssa yhtä loistavasti kuin viikunahillo (joka on siis huippuhyvää!).

Jälkiruoka näytti paremmalta kuin maistui. Cannolit syödään käsin, sillä kovaan kuoreen ei mikään normaali ruokailuväline toimi. Kuori itsessään olikin melko mautonta ja päädyin dippailemaan sisällä olevaa vaniljaista tahnaa grappakirsikoiden kanssa – toimii!

Kokonaisarvosana (0-5) 5-: Vaikka alussa kerroin, että odotukset ravintolalle olivat korkealla, niin tämä käynti lunasti odotukset aivan täysin. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, asiallista ja ripeää. Ruoat tuotiin pöytään riittävän nopealla tahdilla, muttei kuitenkaan hätäisesti kiirehtien. Annokset olivat kauniita ja maultaan erinomaisia. Ravintola oli tyylikäs, muttei liian hienosteleva. Ainoan miinuksen laittaisin siitä, etteivät tarjoilijat kertoneet riittävän selkeästi mitä kukin annos sisälsi samalla kuin toivat niitä pöytään [ja ettei jälkiruuassa ollut suklaata – hehheh]. Suosittelen ja ehdottomasti menen uudelleen!

Mange Sud – Tehtaankatu 34 D, 00150 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Suklaafestivaalit ’12

Syötävän hyvä tilaisuus.

Viime lauantaina 17.11. oli Helsingin Katajanokalla Wanhassa Satamassa tämän vuoden Suklaafestivaalit ties kuinka monetta kertaa, itselleni kuitenkin ensimmäiset. Suklaafestivaalien pääyhteistyökumppanina toimi Fazer ja se tuskinpa olisi jäänyt vierailijalle epäselväksi ilman etukäteistietoakaan.

Messuille liput maksoivat 10 € / kpl ja tämä ei vielä sisältänyt muuta kuin korkeat odotukset herkullisten festivaalien sisällöstä. Wanhassa Satamassa käyneet tietävät, etteivät tilat ole erityisen suuret, ja itseäni hämmästytti paikalla ollessani, ettei niistäkään tiloista ollut kaikki käytössä. Eikö suklaasta saisi hallin täydeltä asiaa – kyllä minun mielestäni. Tässä kuitenkin kuvallista suklaasatoa messuilta, jossa ehdottomasti silmiä hivelevin kattaus löytyi Petris Chocolate Room:lta (kuvat alla):

Tällä kertaa ainoa ostokseni oli raakasuklaan valmistuspaketti (20 €), joka sisältää kaiken tarvittavan noin 450 g raakasuklaan valmistukseen. Saas nähdä miten onnistun, mutta olin melko myyty tämän raakasuklaan terveellisyydestä – sehän on melkein kuin lääkettä ottaisi, eikö vain vai onko se vain vakuuttavasti perusteltua suklaan ylensyöntiä? ;) Ostamani Cocovin raakasuklaapaketti sisältää: kylmäpuristetua kaakaovoita, kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä, agavesiirappia, lucuma-jauhetta, Goji-marjoja, raakaa kaakaojauhetta.

Raakasuklaasta ja sen hyödyistä kerrotaan seuraavaa Cocovin infolehdykässä: ”Raakasuklaa on suklaata, joka valmistetaan vain puhtaista, alkuperäisistä ja ravinnetiheistä raaka-aineista. Raakasuklaan valmistuksessa raaka-aineita ei missään vaiheessa kuumenneta. Näin suklaassa on jäljellä myös suuri määrä arvokkaita ainesosia mm. entsyymit, vitamiinit, kasviravinteet, jotka yleensä tuhoutuvat korkeiden valmistuslämpötilojen ja prosessoinnin yhteydessä. Raakasuklaan valmistamiseen käytetään erilaisia superruokia kuten raakaa kaakaota, maca-jauhetta ja goji-marjoja. Näiden avulla raakasuklaaseen saadaan herkullisen maun lisäksi tiivistettyä käytännössä enemmän kehollemme tarpeellisia ravintoaineita (vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, antioksidantteja) kuin mihinkään muuhun ruokaan.”

Paljon luvattu ja olennaista lienee ”tavalliseen” suklaaseen se, että muut kuin raakasuklaa prosessoidaan korkeissa lämpötiloissa (yli 120-130 astetta), jolloin kaikki ravinteet tuhotaan. Päätin näillä puheilla ostaa helpon valmisraaka-ainepaketin ja jos tykästyn, täytyypi asioida vaikkapa Ruohonjuuressa ostamassa tarvikkeita. Sen olen kuullut, että totuttelua raakasuklaa vaatii eikä ihan suoraan käy korvikkeena Fazerin siniselle, mutta kerron myöhemmin kuin minulle käy…

Suklaafestivaaleilla tehtiin myös suklaaveistoksia, mutta suuri puute oli se, että tekijällä ei ollut mikrofonia, johon kertoa työvaiheista ja vinkeistä suklaan käsittelyssä (myös itse tekijän nimi jäi kuulematta). Hetken aikaa sitä pantomiimia jaksoi seurata, mutta ilman selostusta siitä puuttui innostus. Lopputulokset olivat kuitenkin hassun hauskoja.

Fazerin ja Winestaten suklaa&viini -seminaareihin olisi voinut osallistua lisämaksusta, mutta ennakkoon oli lippuja ostettu niin paljon, ettei mukaan mahtunut. Toisaalta en tiedä olisiko siellä ollutkaan mitään uutta informaatiota, sillä parissa vastaavassa yksityisten kouluttajien järjestämissä viini&suklaa-koulutuksissa olen ollut. Edelleen olen sitä mieltä, että viini on hyvää ja suklaa on hyvää, joten mitä pahaakaan siitä voisi seurata :)

Yhteenveto

Sanomattakin selvää, että Suklafestivaalit ovat ihana idea, mutta… Sisältö jäi raakasuklaan löytämistä lukuunottamatta melko köyhäksi. Enimmäkseen se oli myyntitapahtuma tapahtumaan osallistuville yrityksille; ”3 suklaalevyä 10 €” -tarjous oli varmaan jokaisessa kojussa. Suklaafestivaalit olivat pienoinen pettymys, koska maisteltavaa oli liian vähän (edes lipun hintaan nähden) ja tunnelma kuin Kauppahallissa – sillä erotuksella, ettei kauppahalliin tarvitse maksaa sisäänpääsymaksua.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Koto

Koto on 26 vuotta Helsingissä ollut japanilainen ravintola. Olen joskus kuullut sanottavan, että Kotossa kannattaa syödä ’oikeaa’ japanilaista ruokaa ja nauttia sushit muualla. Ei siten, että siellä susheissa olisi mitään vikaa, vaan lähinnä siksi että monet mieltävät japanilaisen ruuan ”vain” sushiksi eli muitakin ruokia kannattaa kokeilla ja nimenomaan Kotossa.

Pöytävarauksen saimme neljälle vielä samana päivänä (la), mutta kaikki pöydät olivatkin täynnä kun paikalle saavuimme. Meidät vastaanotettiin oikein ystävällisesti heti saavuttuamme ja pöytään ohjaus tapahtui päällysvaatteiden naulakkoon jättämisen jälkeen. Koton sisustus on rauhallinen, jopa minimalistinen ja kaikkiaan oikein siisti ravintola – ensivaikutelma oli siis hyvin miellyttävä.

Päädyimme ottamaan 4 ruokalajin menut, joihin pääruoan sai valita listalta ja muut osiot olivat vakiot. En muista tarkalleen mitä kukin tilasi pääruoaksi (ainakin jotain mereneläviä ja possua), mutta kaikkien mielestä hyvää oli. Itse otin broileria inkiväärillä, jota voisin koska tahansa syödä uudelleen.

Alkupalaksi mausteista lohta liemessä – oli todella maukasta ja mehukasta, mutta ehkä hieman liikaa kalaa ilman mitään lisukkeita. Mies napsikin oman annoksensa lisäksi myös minun annoksesta puolet.

Misokeiton liemi oli yksi parhaista jota olen maistanut, vaikkakaan tofun merkitystä ravintoketjussa en edelleenkään ymmärrä; se ei maistu miltään ja koostumus on kuin huonosti tehtyä vetistä hyytelöä. Tiedän kyllä soijan hyvistä puolista ja käytänkin sitä paljon muussa muodossa, mutta tofu…njäh. Onneksi mieltymyksiä on niin monta kuin maistelijaakin. Liemi oli kuitenkin hyvää!

Kollaasi tilatuista pääruoista – eikö olekin herkullisen näköistä!!

Sitten vuorossa jälkiruoka. Blogia lukeneet ovat jo mahdollisesti havainneet minun pitävän erityisesti jälkkäreistä ja kaikesta muustakin makeasta. Tähänkin jälkiruokaan lähdin mukaan innolla ja suurella tunteella: jäätelöä vihreästä teestä. En ole koskaan jälkiruokakuppiin ”sylkenyt”, mutta rehellisesti sanottuna tällä kertaa se oli melko lähellä. En osaa sanoin kuvailla miltä se maistui enkä taatusti ensimmäisellä lusikallisella vielä luovuttanut. Yritin tahdonvoimalla totutella tähän uuteen makuun, mutta kaiken syöminen olisi ollut ihan liikaa vaadittu ensimmäisellä kerralla. Seurueen miehet kyllä popsivat jäätelökipot tyhjiksi, mutta ehkä se sisälsi ripauksen machoilua – jos tiedät mitä tarkoitan. Jälkeenpäin ajattelin, että jos seassa olisi ollut suklaahippuja, niin olisiko se parantanut makua… ehkä ei ja suklaa olisi ollut pilalla.

Kokonaisarvosana (0-5) 4+: Ruoka maukasta, annosten hinta-laatusuhde kohdillaan, siisti-kiva ravintola, ystävällinen henkilökunta enkä edes rokota jälkkäristä, koska se olen (ehkä) vain minä joka ei pitänyt tästä totaalisen uudesta yhdistelmästä. Pikemminkin plussaa siitä, että kaltaiseni jälkiruokakonkari osattiin vielä yllättää jollain täysin uudella elämyksellä. Ehdottomasti menisin Kotoon uudelleen, mutta kokeilisin jotain toista jälkiruokaa ;)

Ravintola Koto – Lönnrotinkatu 22, 00120 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkeleiden alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Pannacotta ja rommimustikat

Rommi on päivän sana tulevan viikonlopun jälkiruokaan: rommilla maustettu pannacotta ja rommissa marinoidut mustikat – leipurille tietenkin tilkka rommia myös lasissa ;) Itse tehtyyn pannacottaan tykästyin ruotsin-tädilläni 3 vuotta sitten ja olenkin sitä valmistanut jälkiruokana useaan kertaan tämän jälkeen. Pannacottan valmistaminen on helppoa ja ainakin tämän reseptin raaka-aineet ovat kaikkien (täysi-ikäisten) saatavilla.

Pannacotta 2:lle

2 dl kermaa
1 dl täysmaitoa
1½ sokeria (tai ehkä reilu dl riittää)
2 tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
Rommia

  • Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään
  • Keitä maito, kerma ja sokeri hiljalleen (noin 15 min.)
  • Mausta vaniljasokerilla (tai halkaistulla vaniljatangolla)
  • Lisää kuumaan kerma-maitoon liotetut liivatteet, joista on puristettu ylimääräinen vesi pois
  • Mausta oman maun mukaan rommilla
  • Annostele tarjoilukulhoihin ja hyydytä jääkaapissa vähintään 2 tuntia

Rommimustikoita kun ei [ainakaan vielä] voi poimia suoraan metsästä, niin tyydyin poimimaan kotimaiset mustikat kaupan pakastealtaasta. Lyhyen sulatuksen jälkeen laitetaan mustikat tiiviiseen rasiaan, noin ½ dl rommia mukaan ja kansi kiinni. Jääkaapissa mustikat marinoituvat vähintään parin tunnin ajan. Nosta mustikoita valmiiksi hyytyneen Pannacottan päälle ja väriä voisi koristeluun tuoda sitruunamelissan lehdellä.

Herkullista viikonlopun alkua!

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Brunssi: Kämp Brasserie

Eilen oli aivan ihana aurinkoinen sunnuntai ja mieheni vei meidät juhlistamaan 1-vuotis hääpäiväämme Brasserie Kämpin sunnuntaibrunssille. Varsinaisesti hääpäivämme on tänään, mutta koska arkinen maanantai ei houkuttele juhlimaan, niin miksikäs ei sunnuntaina voisi juhlia – kiitos vieläpä mieheni oivalluksen, että häistämme oli juurikin eilen sunnuntaina tasan vuosi (365 pv.), koska vuosi 2012 on karkausvuosi. Kyllä tuo selitys vakuutti ainakin minut.

Kämpin hotelli ja ravintola eivät ole sisustukseltaan vaatimattomimmasta päästä; tummaa puuta, koristeellisia porraskaiteita, samettia, kultaa ja viininpunaista. Käytävillä melkein haistaa vahvan parfyymin tuoksun, näkee puudeleitaan kantavien vanhempien rouvien vahvasti punatut huulet sekä kuulee baarin puolella viskilasejaan pitelevien keski-ikäisten miesten naurunröhötyksen – ensikosketus fiilikseen oli jokseenkin tällainen ja sisustus on juuri sellainen, jota voi vain arvokkaassa ja klassisessa hotellissa odottaa näkevänsä.

Pöytävarauksemme löytyi tarjoilijan ohjauksella ruokaravintolan ”terassilta”, joka on näin syksymmällä jo aivan täysin lämmin sisätila, mutta suuret ikkunat antavat runsaasti ihanaa päivänvaloa ja kävelykadun vilinää voi seurata ruokailun ohessa.

Tarjoilija palveli meitä ja muita asiakkaitansa (yllätys-yllätys) englanniksi, mutta keskenään tarjoilijat keskustelivat ranskaksi. Naapuripöydästä kuultuna Kämp kuuluu mm. Sheratonin rinnalla kansainväliseen Starwood -”ketjuun”, jossa henkilökuntaa kierrätetään ympäri maailmaa eri työtehtävissä. Tämä kuulosti ihan järkevältä tiedolta. Mutta nyt sitten asiaan eli ihanaan brunssimenuun.

Alkupala:

  • Savustettua kirjolohta ja mehustettua kurkkua
  • Tillisipulisilakoita
  • Katkarapuja skagen
  • Mustherukkasilliä
  • Maalaissalaattia maissikanasta, neulapavuista ja krutongeista
  • Viherpippurilla maustettu maksapatée (superhyvää!!)
  • Appelsiini marinoitua kalkkunanrintaa ja artisokkaa
  • Tryffelillä maustettua mustajuurta ja jyväpastaa
  • Marinoitua mozzarellaa, luumutomaattia ja rucolaa
  • Caesarsalaattia (superhyvää!!)
  • Vihersalaattia
  • Leipä ja sämpylävalikoima

Muut:

  • Hedelmämehuja
  • Tuoreita hedelmiä
  • Mysliä ja jogurttia

Pääruoka:

  • Porkkana/kasvissosekeitto (superhyvää!!)
  • Paistettua nieriää ja ruohosipuli-munakokkelia
  • Lammasmakkaraa ja ryytisinappia (superhyvää!!)
  • Ankanrintaa, lehtipersiljakastiketta ja paahtoperunaa (superhyvää!!)

Jälkiruoka:

  • Juustolajitelma
  • Pancakes, vaahterasiirappia ja hilloja
  • Vaniljamoussea ja mansikoita (superhyvää!!)
  • Tummasuklaakakkua  (superhyvää!!)
  • Macaronseja, vuokaleivoksia ja pikkuleipiä

Alkupalapöydästä piti maistaa melkein kaikkea edes vähän…

Keitto; upea väri, täydellisen pehmeää ja täyteläistä – ihan parasta sosekeittoa ikinä!!

Pääruoka; vaikka tuo lammasmakkara ei ehkä näytä houkuttelevalta, niin se oli superhyvää ja uskomattoman maukasta – itsekin meinasin ensin jättää ottamatta!! Maksapatéeta piti hakea pääruokalautasellekin eli sanomattakin selvää, että se oli superhyvää.

Vaikkei mitenkään olisi jaksanut, niin pakko oli maistaa yksi Amerikkalainen Pancake appelsiinihillon, kerma-mascarponevaahdon ja vaahterasiirapin kera. Nam!!!

Ja tässä välissä voikin pitää minuutin hiljaisuuden……..

~ THE JÄLKIRUOKA! ~

Kupissa oleva vaniljamousse mansikkamelballa oli melko tajunnanräjäyttävän hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan. Suklaakakku oli samettista ja samalla täyteläistä – ihanan kostea koostumus (mistä näitä kakkuja saa?!?).

Rehellisesti täytyy sanoa, että vuokaleivokseen ei enää vatsan kapasiteetti riittänyt – ei varmaan mikään ihme kun katsoo tuota ruoan määrää, joka jälkiruokaa edelsi.

Kokonaisarvosana (0-5) 5: Täydellistä. Ruoka todella herkullista, monipuolista ja laadukkaista raaka-aineista, ruokien kaunis esillepano – myös koristeet otettu huomioon, tarjoilu sujuvaa, ruokia ei puuttunut noutopöydästä, asiakaspalvelu erityisen korrektia, siistiä, tyylikästä, tunnelmallista – upeaa!! Mielestäni tämä brunssi kannattaa säästää vain erityisiä juhlallisuuksia (tai arjen luksusta/ hemmottelua) varten, jotta sen hohto säilyy. Suosittelen ja on taatusti jokaisen euron arvoinen!!

Kämp Brasserie – Pohjoisesplanadi 29, 00100 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkeleiden alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Kinuskilla kruunattu omenakakku

Sain omiin tarpeisiin suhteellisen ison kasan kotimaisia omenoita ja raakana rouskuttaminen on tietenkin terveellistä, mutta jokseenkin yksipuolista. Googlesta siis hakemaan omenaisia reseptejä. Useita omenapiirakoita selailtuani päädyin kokeilemaan Dan Sukkerin nettisivuilta löytyvää ”Kinuskilla aateloitua omenakakkua”. Resepti vaikutti herkulliselta, helpolta ja nopealta valmistaa. Raaka-aineetkin ovat liki kaikki kotoa löytyviä. Reseptin mukaan kakusta tulee 8 annosta, mutta ei siinä ihan niin montaa jakajaa tarvittu, hih.

Taikina
100 g voita
1 dl ruskeaa ruokosokeria
2 kananmunaa
1 ¾ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl kanelia

Täyte
3 dl omenakuutioita (5-6 kotimaista omenaa)
100 g ranskankermaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl perunajauhoja
1 dl mantelilastuja
3 rkl ruokosokeria
Kanelia

Tarjoiluun: Kinuskikastiketta, tomusokeria

  1. Voitele irtopohjavuoka ø 19–20 cm. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
  2. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten.
  3. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaneli ja lisää seos taikinaan huolellisesti sekoittaen.
  4. Levitä taikina vuoan pohjalle ja hieman reunoille. Ripottele omenakuutiot päälle (kuutioin omenat kuorineen ja pehmisivät uunissa hyvin).
  5. Sekoita ranskankerma, vaniljasokeri ja perunajauhot ja valuta seos omenakuutioiden päälle.
  6. Ripottele mantelit, kaneli ja ruokokidesokeri päälle.

Paistamiseen riitti tasan 45 minuuttia. Jäähdytä kakku haaleaksi, irrota rengas ja siirrä kakku tarjoiluvadille, jolle on siivilöity tomusokeria. Valuta kinuskikastiketta kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

Onko muilla hyviä reseptejä tai linkkejä omenakakkuihin / -piirakoihin? Kerro vinkkisi ”Jätä kommentti” osiossa. Kommentoinnissa kysytään sähköpostiosoitetta, mutta se ei tule julkisesti näkyviin!

Toscanini

Käynti Toscaninissa on ollut jo pitkään mielessä ihan vain sen vuoksi, että ohikulkiessa ravintola on näyttänyt tunnelmaltaan leppoisalta, romanttiselta ja ”erilaiselta” miljööltä – vähän kuin lomalla olisi. Itse asiassa, en muista kuulleeni tai lukeneeni Toscaninista keneltäkään hyviä tai huonoja kokemuksia eli oma mielikuva vain veti asiakkaaksi.

Kuten useimpiin ravintoloihin nykyään, myös Toscaniniin pöytävaraus onnistui sähköisen varausjärjestelmän kautta. Netissä varausta tehdessä voi samalla silmäillä ravintola ruokalistan herkkuja.

Lauantai-iltana ravintola oli täpötäynnä ja tarjoilijat hyvin kiireisiä. Uudet tulijat kuitenkin vastaanotettiin nopeasti ja pöytäkin oli jo valmiina. Pöydät olivat sijoiteltu hyvin tiiviisti ja täytyy rehellisesti sanoa, että kaikki istuinpaikat eivät sovellu kaiken kokoisille – pöytien välistä, josta piti kömpiä sohvalle istumaan, ei kenties mahtuisi minkään kokoinen mies. Ilmankos pitkällä sohvalla istuikin vain naisia. Pöytien tiivis sijoittelu vaikuttaa toki myös siihen, että kaikki omat keskustelut ovat täysin avoimia myös naapuripöydässä istuville. Hyvä puoli oli se, että suomenkieltä ei juurikaan ravintolassa kuulunut – turistien selvässä suosiossa. Sisustus kuitenkin on maksimaalisesta tilan hyödyntämisestä huolimatta viihtyisä, tyylikäs ja tunnelmallinen. Tässä ravintolassa kannattaa katsoa myös kattoa…

Menuksi valikoituivat seuraavat herkut ja alla on kuvien kera lyhyet kommentit – siltä osin kuin itse annosta söin.

Alkupala

Lajitelma italialaisia leikkeleitä: Toscanankinkkua, bresaolaa ja italialaisia salameja. Kyllä minä lihansyöjänä tästä valikoimasta pidin kovasti – melkoisen tuhti, mutta maukas alkupala eikä suolaisuutta tästä annoksesta puutu.

Talon crostineja ja neljä täytettä: Toscanankinkkua/Kananmaksaa ja kaprista/Vuohenjuustoa ja paprikaa/Artisokka-pinaattipyrettä. Tästä annoksesta en maistanut muuta kuin kananmaksamoussea ja täytyy sanoa, että en ole koskaan maistanut näin vahvan makuista maksaa ja tämä kommentti ei tule erityisen positiivisessa merkityksessä – jos tiedät mitä tarkoitan.

Pääruoka

Nythän siis kävi niin, että kun pääruoka tuotiin pöytään, vallan unohdin kuvata annokset, joten lukija käyttäköön mielikuvitustaan :)

  • Tiikerirapurisottoa ja kesäkurpitsaa
  • Itse tehtyä rigatonipastaa, mausteista italialaista makkaraa ja chilillä maustettua tomaattikastiketta

Jälkiruoka

Tiramisú. ”Misut ja misut” – vai miten se nyt oli (heh).

Rommibaba, vaniljajäätelöä ja tuoreita marjoja. Rommibaba ei nimenä sanonut yhtään mitään mistä oikein on kyse (aukko sivistyksessä?), mutta sanat ”rommi, jäätelö ja marjat” – mikä siinä voisi mennä pieleen :) Annos oli herkullisen näköinen ja rommista kyllä pidän, mutta a-p-u-a: nämä pienet ”kakkuset” olivat ottaneet oikein tuhdin tujauksen rommia. Mun makuun jopa liian tujut. Jokainen suupala oli kuin huikka rommisnapsista. Menussa pitäisi näiden kohdalla olla K-18 -merkintä… ehkä…

Rommibaban resepti netistä, jotta saisi käsityksen mitä nämä ”kakkuset” ovat: 3 munaa 1 1/2 dl sokeria 1 dl maitoa 2 dl jauhoja 1 tl leivinjauhetta 50 g voita tai margariinia ripaus suolaa (vaniljaa) .

Kokonaisarvosana (0-5): 3½. Pidin ravintolasta, asiakaspalvelu oli hyvää (jota arvostan), mutta ruoka oli hintaansa nähden ”yksinkertaista” eivätkä maut tai raaka-aineet olleet kummoisia – ei mitään mihin ei itse pystyisi. Hmm, mitäköhän itse S. Berlusconi tästä sanoisi; onko tämä parasta italialaista. Väittäisin, että Helsingistä löytyy parempiakin italialaisia ravintoloita, joissa toteutuu hinta-laatu-asiakaspalvelu paremmin…

Toscanini – Bulevardi 2-4 / www

Jailbird

Lähes keskellä Helsinkiä (Katajanokalla) on toiminut Helsingin lääninvankila ”Skatta” vuosina 1837-2002. Aikanaan vankila vastaanotti 40% kaikista Suomen vankiloihin päätyneistä vangeista. Vankilassa oli 164 selliä, joista 7 oli naisille. Nykyään täysin peruskorjattuna hotellina toimiva Best Western Katajanokka kätkee tiiliseinien sisälle 106 hotellihuonetta, ravintolan ja juhla-/kokoustiloja.

Hotellimajoitusta ei pääkaupunkiseudulla asuvana ole tarpeen testata, mutta ravintola vaikutti houkuttelevalta kokemukselta. Sinne siis. Hotelli on muurien sisällä ja ravintolaan nälkäiset asiakkaat ohjataan sisäpihalta. Tunnelma sisällä on erittäin lämminhenkinen ja hiukan jopa jännä kuvitella mitä kaikkea tiilenpäät ovat vuosien saatossa ”nähneet”.

Ravintola Jailbird on pitkulaisen mallinen, jossa pieniä pöytiä näytti olevan melko runsaasti. Vastaanotto oli ystävällinen ja etukäteen varattu pöytämme oli jo vapaana ja katettuna saavuttuamme paikalle.

Menusta löytyi omaan makuun sopivia annoksia moniakin, joten ei kun valikoimaan vesi kielellä alku-, pää- ja jälkiruokia. Kuvasin molempien annokset, sillä päädyimme erilaisiin kokonaisuuksiin mieheni kanssa. Se onkin aina varma tapa saada kokeiltua useampia ruokalajeja, sillä meillä kyllä vieraillaan toistemme lautasilla ja tarvittaessa annoksia jopa vaihdetaan, jottei kummallekaan tule annoskateutta.

Alkupala: Savumuikkuja, siianmätiä ja saaristolaisleipää, ruohosipulimajoneesia

Alkupala: Blini, siianmätiä, kirjolohenmätiä ja sienisalaattia

Pääruoka: Linnanpihan härkää ja punaviinikastiketta

Pääruoka: Grillattua poronfilettä ja korvasienimuhennosta

Jälkiruoka: Sabayon-lumipallo mokkasydämellä

Jälkiruoka: Talon juustokakkua ja mansikkasiirappia

Kokonaisarvosana (0-5)  – jokainen annos miellytti niin ulkonäöltään kuin maultaankin, asiakaspalvelu ystävällistä ja viinejä löytyi eri hintaluokista. Ilmapiiri oli rennon mutkatonta, ei turhaa hienostelua ja sisustus tyylikäs sekoitus uutta ja vanhaa. Annokset olivat reilun kokoisia (!!) eli ei edes pikkunälkä vaivaa täältä lähtiessä. Ainoana miinuksena näkisin, että alkupaloja joutui odottelemaan kiireisenä lauantaina melko kauan. Muita annoksia jaksaa paremmin odotella, kun on jo jotain eteensä saanut. Ehdottomasti suosittelen, ja uskon itsekin meneväni toisen kerran.

Alkupalat 9-16 €
Pääruoat 15-35 €
Jälkkärit 8-10 €

Jailbird – Merikasarminkatu 1 A, 00160 Helsinki / www

50 parasta ravintolaa v. 2011

Viime vuonna julkaistiin 24.5. Suomen 50 parasta ravintolaa.

50 Parasta Ravintolaa -äänestäjät koostuvat keittiömestareista, ravintoloitsijoista, ravintolajohtajista ja -päälliköistä, hovimestareista, sommeliereistä, ruoka- ja ravintolatoimittajista sekä alkoholialan agenteista ja maahantuojista. Ravintola-alan ammattimedia Viisi Tähteä on julkistanut 50 Parasta Ravintolaa -listan vuodesta 2005 lähtien.

Ennen kuin tämän vuoden lista julkaistaan, ajattelin merkata ravintolat pinkillä, joissa olen tähän mennessä käynyt syömässä ja verrataan listaa sitten vuoden 2012 tulokseen. Ravintolat sijaitsevat Helsingissä ellei toisin mainita.

1. Farang
2. Olo
3. Chez Dominique
4. Savoy
5. Luomo
6. Demo
7. Mami (Turku)
8. Postres
9. Muru
10. Gaijin
11. Smör (Turku)
12. Chef & Sommelier
13. Bucco (Pori)
14. Herman (Turku)
15. Juuri Keittiö & Baari
16. Kosmos
17. Sergio’s (Turku)
18. Nokka
19. La Table
20. C (Tampere)
21. Bertha (Tampere)
22. Ateljé Finne
23. Kuurna
24. Hella & Huone (Tampere)
25. Alia
26. Kabuki
27. Näsinneula (Tampere)
28. Tertin kartano (Mikkeli)
29. Lasipalatsi
30. Pinella (Turku)
31. Carelia
32. OS (Kuopio)
33. Teatterin Grilli
34. Lapland Hotel Sky Ounasvaara (Rovaniemi)
35. Sea Horse
36. Rocca (Turku)
37. Nili (Rovaniemi)
38. Uleåborg 1881 (Oulu)
39. Gastropub Tuulensuu (Tampere)
40. Joensuun Teatteriravintola (Joensuu)
41. Tiiliholvi (Tampere)
42. Bistrot Le Porc (Turku)
43. Torni
44. Salutorget
45. Manala
46. Salve
47. Suomenlinnan Panimo
48. Aito
49. HUS Lindman (Turku)
50. Aino