Jauhelihamöttöset

Heh, enpä keksinyt parempaa nimeä näille herkullisille aamu-tai välipalamuffareille. Kyseessä on siis pääasiassa proteiinipitoiset suolaiset muffinit, jotka maistuvat parhaimmillaan hieman lämpöisinä. Maistuu sellaisenaan aamiaiseksi tai vaikka pienen salaatin kanssa lounaaksi. Alkuperäinen idea näihin on lähtöisin karppausyhteisön reseptistä, mutta olen mukauttanut tämän itselle paremmin omaan suuhun maistuvammaksi vaihtamalla kaikki pääraaka-aineet.

Jauhelihamottoset1

Valmistamiseen tarvitaan:

  • 4 kananmunaa
  • ½ dl kermaa
  • 1 pss (pieni) juustoraastetta
  • 2 tomaattia
  • 150 g jauhelihaa
  • ½ pss tacomausteseosta
  • ripaus suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 rkl  jauhettuja pellavansiemeniä (ei pakko jos ei halua)

Ruskista jauheliha pannulla ja mausta se lähes valmiina tacomausteella. Leikkaa tomaatit pieneksi kuutioiksi siten, että poistat ensin ”siemenosan”, jottei muffarit tule liian vetisiksi eli kuutio vain tomaatin liha. Sekoita vispilällä kananmunat ja kerma yhteen. Lisää kaikki muut aineet joukkoon ja lusikoi muffinssivuokiin. Itselläni on silikoninen vuoka, johon mahtuu 12 muffinsia. Taikinasta riittää noin 9:ään. Vuoka tulee täyttää noin puoleenväliin. Jos käytät paperivuokia, varaudu, että ne leviävät paistuessaan – pistä siis pari tai kolmekin paperivuokaa päällekäin.

Paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 min. tai kunnes ovat saaneet kauniin kuohkean muodon ja värin.

Jauhelihamottoset2

Näillä eväillä kohti viikonlopun kiireettömiä aamuja – nauttikaa!

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.
Mainokset

BabyBack Ribs & BBQ, Tallinna

Laajennan ravintola-arvosteluita Suomen ulkopuolelle ja tässä ensimmäinen artikkeli niinkin kaukaa kuin Tallinnasta.

Jos Tallinnan vanhan kaupungin katujen ravaaminen kyllästyttää jo, niin suosittelen kokeilemaan kahta isointa kauppakeskusta; Kristiine ja Rocca al Mare. Kauppakeskuksiin pääsee maksuttomilla busseilla suoraan laivasatamasta. Molemmista löytyy runsaasti kauppoja, joissa shoppailla, mutta myös ruokaravintoloita ja kahviloita, joissa lepuuttaa jalkoja ja nauttia ’virvokkeita’.

Kristiinessä kävimme syömässä BabyBack Ribs & BBQ -ravintolassa, ja varmaan kuvien lisäksi nimi jo kertookin millaisesta ruuasta kyse: amerikkalaistyylistä bbq-ruokaa.

Asiakaspalvelu oli täällä erittäin hyvää ja kohteliasta – suosituksia annettiin ja juomatarjouksista kerrottiin avuliaasti. Suomalaiset ovat kovin tottuneita saamaan Tallinnassa palvelua myös suomeksi, mutta täällä sitä eivät nuoret tarjoilijat osanneet, mutta englantia oikein hyvin.

Ylivalottunut kuva annoksesta ei anna kovin herkullista kuvaa, mutta se näytti kyllä paremmalta luonnossa…

Kokonaisarvosana (0-5): 3+. Pidin ravintolan fiiliksestä, siisteydestä ja asiakaspalvelusta. Hampurilaisaterian hinta alle 10 € ja Coronaa saa 3 ploa / 10 € :) Ruoka saapui nopeasti ja oli lisukkeineen maukas hampurilaisateriaksi. Ravintola ja annos pärjäävät oikein hyvin vertailussa vastaavia Suomessa olevia ravintoloita vastaan kuten Amarillo ja Chico’s – tarkemmin sanottuna päihittää nuo edellä mainitut, joita en kovin korkealle arvosta hinta-laatusuhteen vuoksi. Amarillo/Chico’s saisi enintään 1½ pistettä ja tämä tuplaten niihin nähden.

BabyBack Ribs & BBQ – Endla 45, Tallinn / www

Ps. kurkkaa myös artikkelini ”Sisustusshoppailua Tallinnassa”…

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Kuinka paljon heität ruokaa roskiin?

Tänään uutisoitiin siitä, että Suomessa heitetään vuosittain 400 miljoonaa kg syömäkelpoista ruokaa roskiin ja se tekee 75 kg jokaista suomalaista kohden. Suurin osa hävikistä syntyy kodeissa, jopa 150 miljoonaa kg.

Tieto pisti miettimään. Käytännössähän jokainen meistä heittäisi 80 elinvuoden aikana ruokaa roskiin Afrikannorsu-uroksen verran – kuka on norsun livenä nähnyt tietää sellaisen 3,5 metriä korkean norsun olevan melkoinen jytky.

Kotitalouksissa ruokaa heitetään paljon roskiin sillä perusteella, että pakkauksessa mainittu ”parasta ennen” -päiväys on ohitettu. Julkkiskokki Sami Garam kannusti mtv3:n haastattelussa katsomaan, haistamaan ja tunnustelemaan onko ruoka syömäkelpoista, sillä päivämäärä ei kerro kaikkea.

Vinkkejä ruoassa säästämiseen on moniakin, mutta tässä lyhyt oppimäärä:

  • suunnittele ostoslista aterioiden mukaan
  • hyödynnä tähteitä, jotta kaappiin ei jää turhia ruokia
  • käytä tuotteet päivämääräjärjestyksessä
  • kun ostat, tee vain sen minkä ehtii syödä ennen ruoan pilaatumista tai pakasta heti ylijäänyt
  • mikäli viikonlopulta jää ruokaa yli, pakkaa ne eväinä töihin

Meillä ei juurikaan ruokaa mene roskiin, sillä molemmat ottavat tarvittaessa eväitä töihin mukaansa. Silti parantamisen varaa on ja erityisesti siinä, että tekee viisaita valintoja jo ruokakaupassa. Kiusoittelen usein miestäni siitä, että hän tekee ”-30%” tuotebongauksia ruokakaupoissa. Itse olen tätä tapaa vierastanut siinä luulossa, että niissä tuotteissa täytyy olla jotain vikaa. Mieheltäni opitun tavan mukaan olen viime aikoina sivusilmällä näitäkin alennustuotteita kaupassa katsonut, erityisesti silloin kun tiedän valmistavani niistä jotain vaikkapa samana päivänä. Pizzan valmistamiseen löysin tämän ”oranssilappuisen” ja hyvää tuli!

Jos on varaa heittää ruokaa roskiin, on ruoka liian halpaa tai palkka liian kova – mietihän sitä omalla kohdallasi…

Jailbird

Lähes keskellä Helsinkiä (Katajanokalla) on toiminut Helsingin lääninvankila ”Skatta” vuosina 1837-2002. Aikanaan vankila vastaanotti 40% kaikista Suomen vankiloihin päätyneistä vangeista. Vankilassa oli 164 selliä, joista 7 oli naisille. Nykyään täysin peruskorjattuna hotellina toimiva Best Western Katajanokka kätkee tiiliseinien sisälle 106 hotellihuonetta, ravintolan ja juhla-/kokoustiloja.

Hotellimajoitusta ei pääkaupunkiseudulla asuvana ole tarpeen testata, mutta ravintola vaikutti houkuttelevalta kokemukselta. Sinne siis. Hotelli on muurien sisällä ja ravintolaan nälkäiset asiakkaat ohjataan sisäpihalta. Tunnelma sisällä on erittäin lämminhenkinen ja hiukan jopa jännä kuvitella mitä kaikkea tiilenpäät ovat vuosien saatossa ”nähneet”.

Ravintola Jailbird on pitkulaisen mallinen, jossa pieniä pöytiä näytti olevan melko runsaasti. Vastaanotto oli ystävällinen ja etukäteen varattu pöytämme oli jo vapaana ja katettuna saavuttuamme paikalle.

Menusta löytyi omaan makuun sopivia annoksia moniakin, joten ei kun valikoimaan vesi kielellä alku-, pää- ja jälkiruokia. Kuvasin molempien annokset, sillä päädyimme erilaisiin kokonaisuuksiin mieheni kanssa. Se onkin aina varma tapa saada kokeiltua useampia ruokalajeja, sillä meillä kyllä vieraillaan toistemme lautasilla ja tarvittaessa annoksia jopa vaihdetaan, jottei kummallekaan tule annoskateutta.

Alkupala: Savumuikkuja, siianmätiä ja saaristolaisleipää, ruohosipulimajoneesia

Alkupala: Blini, siianmätiä, kirjolohenmätiä ja sienisalaattia

Pääruoka: Linnanpihan härkää ja punaviinikastiketta

Pääruoka: Grillattua poronfilettä ja korvasienimuhennosta

Jälkiruoka: Sabayon-lumipallo mokkasydämellä

Jälkiruoka: Talon juustokakkua ja mansikkasiirappia

Kokonaisarvosana (0-5)  – jokainen annos miellytti niin ulkonäöltään kuin maultaankin, asiakaspalvelu ystävällistä ja viinejä löytyi eri hintaluokista. Ilmapiiri oli rennon mutkatonta, ei turhaa hienostelua ja sisustus tyylikäs sekoitus uutta ja vanhaa. Annokset olivat reilun kokoisia (!!) eli ei edes pikkunälkä vaivaa täältä lähtiessä. Ainoana miinuksena näkisin, että alkupaloja joutui odottelemaan kiireisenä lauantaina melko kauan. Muita annoksia jaksaa paremmin odotella, kun on jo jotain eteensä saanut. Ehdottomasti suosittelen, ja uskon itsekin meneväni toisen kerran.

Alkupalat 9-16 €
Pääruoat 15-35 €
Jälkkärit 8-10 €

Jailbird – Merikasarminkatu 1 A, 00160 Helsinki / www

50 parasta ravintolaa v. 2011

Viime vuonna julkaistiin 24.5. Suomen 50 parasta ravintolaa.

50 Parasta Ravintolaa -äänestäjät koostuvat keittiömestareista, ravintoloitsijoista, ravintolajohtajista ja -päälliköistä, hovimestareista, sommeliereistä, ruoka- ja ravintolatoimittajista sekä alkoholialan agenteista ja maahantuojista. Ravintola-alan ammattimedia Viisi Tähteä on julkistanut 50 Parasta Ravintolaa -listan vuodesta 2005 lähtien.

Ennen kuin tämän vuoden lista julkaistaan, ajattelin merkata ravintolat pinkillä, joissa olen tähän mennessä käynyt syömässä ja verrataan listaa sitten vuoden 2012 tulokseen. Ravintolat sijaitsevat Helsingissä ellei toisin mainita.

1. Farang
2. Olo
3. Chez Dominique
4. Savoy
5. Luomo
6. Demo
7. Mami (Turku)
8. Postres
9. Muru
10. Gaijin
11. Smör (Turku)
12. Chef & Sommelier
13. Bucco (Pori)
14. Herman (Turku)
15. Juuri Keittiö & Baari
16. Kosmos
17. Sergio’s (Turku)
18. Nokka
19. La Table
20. C (Tampere)
21. Bertha (Tampere)
22. Ateljé Finne
23. Kuurna
24. Hella & Huone (Tampere)
25. Alia
26. Kabuki
27. Näsinneula (Tampere)
28. Tertin kartano (Mikkeli)
29. Lasipalatsi
30. Pinella (Turku)
31. Carelia
32. OS (Kuopio)
33. Teatterin Grilli
34. Lapland Hotel Sky Ounasvaara (Rovaniemi)
35. Sea Horse
36. Rocca (Turku)
37. Nili (Rovaniemi)
38. Uleåborg 1881 (Oulu)
39. Gastropub Tuulensuu (Tampere)
40. Joensuun Teatteriravintola (Joensuu)
41. Tiiliholvi (Tampere)
42. Bistrot Le Porc (Turku)
43. Torni
44. Salutorget
45. Manala
46. Salve
47. Suomenlinnan Panimo
48. Aito
49. HUS Lindman (Turku)
50. Aino

Gruusialainen liha-kaalivuoka

Tähän postaukseen ei sisälly annoksesta kuvaa, sillä kaunista ruoka-annosta tästä ei oikein saa. Ulkonäöstä viis, sillä tämä on todella hyvää ja suosittelen kaikkia lukijoita kokeilemaan omassa kotikeittiössään.

Itse olen tutustunut Gruusialaiseen kaaliruokaan niinkin arkisesti kuin työpaikan ruokalassa. Joka kerta kun tätä on listalla, tiedän saavani hyvää ruokaa. Nyt oli aika kokeilla valmistaa sitä itse.

500 g kaalia
500 g naudan jauhelihaa
1½ dl vettä
2 sipulia
2 maustekurkkua
4 valkosipulinkynttä
2 prk tomaattipyrettä (tai tuubista 5-6 rkl)
1,5 – 2 dl smetanaa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
2 tl omenaviinietikkaa (tms.)
2 tl suolaa
2 tl chilijauhetta
2 tl paprikajauhetta
½ tl valkopippuria
½ tl mustapippuria
1½ dl emmental-juustoraastetta

Suikaloi keräkaali. Laita suikaleet kattilaan veden kanssa ja kuumenna kunnes vesi kiehuu. Hauduta miedommalla lämmöllä 15 minuuttia.
Hienonna sipuli. Lisää sipulit kaalin sekaan ja hauduta vielä 5 minuuttia.
Leikkaa maustekurkut.  Pilkotut maustekurkut lisätään kaali-sipuliseokseen, kuten myös hienonnettu valkosipuli ja kaikki muut ainekset mausteita myöten. Sekoita ainekset kattilassa hyvin.
Ruskista jauheliha. Lisää kypsän jauhelihan joukkoon 1 tl suolaa, ½ tl valkopippuria, ½ mustapippuria (nämä eivät sisälly alussa olevaan raaka-ainelistaan).
Yhdistä kaaliseos ja jauheliha. Kaada uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200 asteessa n. 40 min. Suojaa ruoka foliolla tai vuoan kannella, kun juusto on saanut kauniin värin, jottei pinta pala.

Suolaa voi tarvittaessa lisätä valmiiseen ruokaan omalla lautasellaan. Nauti raikkaan salaatin kera.

Pippuripihvi, uunijuurekset ja BBQ-kastike

Tyytyväisyys on elämän onni.

Lapset kysyvät usein toisiltaan lempivärejä, lempimusiikkia, lempikarkkeja, lempijuomia, lempiruokia jne. – tai ainakin kysyivät minun lapsuudessani. Kaikkiin löytyi aina vastaus sen hetkisen elämänkokemuksen perusteella. Aikuisena on jo ehtinyt nähdä monenlaisia vaihtoehtoja elämänsä varrella, joten sen ”ykkösparhaan” nimeäminen saattaa olla joskus haastavaa.

Siltikin lempiruoakseni nimeäisin (tai ainakin yhdeksi pitkäaikaiseksi suosikiksi) hyvin valmistetun pihvin kasviksilla ja hyvällä kastikkeella. Kotona valmistamme epäsäännöllisen säännöllisesti naudan/härän kokolihasta valmistettuja ruokia ja taannoin tällaisella kokonaisuudella; pippuripihvi BBQ-kastikkeella ja rosmariini-uunijuurekset.

Uunijuuresten valmistaminen käy kätevästi pakasteista löytyvillä juureskuutioilla. Uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi ladottuna uunijuuresten päälle lisätään mausteet ja sekoitetaan pari kertaa kypsennyksen aikana. Uuni 200 astetta 30 minuuttia. Mausteet: suolaa myllystä, valkosipulia, rosmariinia (tuoretta tai kuivattua), juoksevaa hunajaa ja oliiviöljyä.

Pippuripihvien valmistaminen on helppoa, mutta onnistumisen takaamiseksi pihvit on muistettava ottaa pöydälle lämpenemään vähintään 1h ennen paistamista. Paistamiseen käytetään puolet öljyä ja puolet voita. Lisätään paistinpannulle kuuman rasvan kanssa runsaasti pippuria (rouhittua mustapippuria tai pippurisekoitusta) -> annetaan vähän aikaa paistua ja lisätään lihat pannulle käännellen pihvejä nopeasti molemmin puolin, jotta pippuri tarttuu pintaan. Paistoaika riippuu halutusta pihvin kypsyydestä, mutta 2-3 min. per puoli riittää, jottei pihvi ylikypsy (aika riittää ainakin sisäfileen kohdalla). Vaikka pihvi tulee laittaa aina kuumalle pannulle, ei koko paistoaikaa tule pitää levyä täysillä – pintaruskistamisen jälkeen voi lämpötilan laskea jopa puoleen.

Kastikkeeseen tarvitaan kuohukermaa, joka kiehautetaan kattilassa välillä sekoittaen (älä polta pohjaan!). Sekaan vispataan HP BBQ-kastiketta, classic tai chili:

Kastikkeen maun voi tarkistaa kuumennuksen aikana ja tarvittaessa lisätä BBQ-kastiketta omaan makuun sopivaksi. Suolaisuutta voi halutessaan lisätä pienellä määrällä soijaa. Kastike on valmista silloin, kun se on hieman saostunut / paksuuntunut.

Glöd

Ruoka on hyvää nälkää vastaan.

Perjantaisena iltana suuntasimme naisporukalla nauttimaan 4 ruokalajin illallista Ravintola Glödiin. Ravintola avautuu arkisin klo 17 ja meidän saapuessa paikalle klo 18 olimme ravintolan ensimmäiset asiakkaat. Tarjoilijan mukaan suomalaiset ovat siirtyneet illallistamaan eteläeurooppalaiseen tapaan vasta klo 20 jälkeen. Meitä tämä ei toki haitannut, kun saimme valita pöytämme aivan vapaasti.

Henkilökunta otti tulijat vastaan ystävällisesti ja ohjasi viemään päällystakit narikkaan. Tästä muodostui ravintolaillan negatiivisin piirre, ja sekin pitkälti vain periaatteen vuoksi. Miksi maksamme narikasta, takkiemme säilytyksestä illallisen ajan, vaikka pöytämme vieressä oli naulakko. Neljältä ihmiseltä 12 euroa siitä ’palvelusta’ tuntui jotenkin kohtuuttomalta ottaen huomioon, että toimme rahaa ravintolalle hieman alle 300 euroa ruokailemalla siellä. Tappiosta huolimatta emme antaneet tämän vaikuttaa iltamme onnistumiseen.

Ravintolan takaosa on tunnelmaltaan romanttinen hämärän valaistuksen, kynttilöiden ja näyttävän lasiseinien välissä loimuavan sisustustakan vuoksi. Valitsimme kuitenkin pöytämme ravintolan etuosasta, ikkunoiden luota, jossa voi seurata illan hämärtymistä ja kadun vilinää ruokailun lomassa. Meidän tapauksessamme otimme paikan valinnassa huomioon myös muut ruokailijat, joiden ei tarvitse kuunnella runsasta puheensorinaamme naurun raikaamisen ohella.

Tarjoilija tarjoili heti alkuun leipäkorista leipää voin kera. Leipä oli (illan toinen) pettymys, emmekä päässeet yhteisymmärrykseen oliko leipä raakaa vai muuten vain piparkakkutaikinan makuista kakkua. Tästäkään emme lannistuneet…

Annoskateuden välttämiseksi koko seurue otti Ravintolan keittiömestarin (Petteri Luoto) menun, joka osoittautui erinomaisen maukkaaksi kokonaisuudeksi:

Ceviche Hibiscus
Sitrusdressingillä marinoitua siikaa, ruusulla maustettua veriappelsiinia ja fenkolia
Riesling valkoviini 12 cl 

Risotto Nero
Musta risotto (värjätty mustekalan musteella), grillattuja tiikeriravunpyrstöjä ja Tom Kha Khai- vaahtoa
Argentiinalainen kuiva valkoviini 16 cl  

Ankankoipiconfit ”Cucina Povera”
Mureaksi haudutettua ankankoipea, tryffelikermaan murennettua savoijinkaalia ja porsaan savukylkeä
Chileläinen punaviini 16 cl 

Crema Lavender
Paahdettu laventelikermavanukas sekä kanelilla maustettu appelsiinisorbet

Ateriakokonaisuus vahvistui annos toisensa jälkeen erinomaiseksi. Jokaisesta annoksesta löytyi uusia makuja, joita en ollut ennen kokenut ja annokset olivat ulkonäöllisesti houkuttelevia ja kauniita. Nautinnollista syödä ruokaa, joka miellyttää kaikkia aisteja; maku – uusia elämyksiä, haju – tuoksut jotkin uusia, mutta houkuttelevia, tunto – koostumukset (suutuntuma) miellyttäviä sekä näkö – kaunista katseltavaa. Pääruokana ollut ankka oli niin suussa sulavaa, ettei sanat riitä kuvailemaan.

Kokonaisarvosana (0-5) 4 – menu erinomainen, asiakaspalvelu tasokasta, viinit normaalihintaiset ravintolan yleiseen hintatasoon nähden. Narikan maksullisuus ja alkupalaleipä olivat illan ainoat ravintolaan kohdistuneet pettymykset. Uskon itse käyväni paikassa toisenkin kerran, ja suosittelen lämpimästi muillekin.

Menu 44 € / hlö ja viinit noin 20 €.

Bar and Grill Glöd – Korkeavuorenkatu 34 / www

Rymy-Eetu

Hyvä kello kauas kuuluu – huono vielä kauemmas.

Heti alkuun pahoittelen, ettei tämä postaus sisällä kuvallista materiaalia, mutta jokainen käyttäköön mielikuvitustaan parhaan kykynsä mukaan. Kuvan puuttuminen johtunee ehkäpä kokemuksesta, jonka saimme ravintolassa asioidessamme ja postaus käsitteleekin tätä puolta.

Kävimme eräänä lauantai-iltana Rymy-Eetussa kokeilemassa heidän näkemystään pippuripihvistä. Henkilökunta ei ollut erityisen palvelualtista jo siitä lukien kun ravintolaan sisään astuimme ja jouduimme itse etsimään kontaktia henkilökuntaan. Etukäteen tehty pöytävaraus oli täysin tarpeeton, sillä asiakkaita oli yhteensä alle 20 mielestäni parhaaseen aikaan eli lauantaina klo 19.30 jälkeen. Henkilökunta tokaisi baaritiskin takaa, että voimme asettua parvelle mihin vain vapaaseen pöytään.

Juomatilaus käytiin kysymässä melko pikaisesti sen jälkeen, kun olimme takit saaneet pois päältämme ja asettuneet ruokalistojen kera valitsemaamme pöytään. Kun juomat tuotiin, teimme ruokatilauksen saman tien. Vähäisen asiakasmäärän vuoksi ja muiden pöydällisten syödessä jo pääruoan viimeisiä haarukallisia, saimme ruoat eteemme alle 10 minuutissa tilauksesta. Erikoista oli, että annokset pöytään tuonut baijerilaiseen asuun pukeutunut mies ei sanonut sanaakaan – ehkä olen vanhanaikainen, sillä pidän ”hyvää ruokahalua”-toivotuksen kuuluvan ravintola-alalle.

Pippuripihvi tarjoiltiin valkoisesta neliskulmaisesta lautasesta, mikä oli ihan kivaa vaihtelua totuttuihin pyöreisiin lautasiin. Ateriakokonaisuus piti sisällään pihvin (180g), lohkoperunat, kasviksia ja kermaisen pippurikastikkeen. Asettelu oli jokseenkin karskilla otteella tehty, mutta sopi mielestäni hyvin ravintolan imagoon. Kokonaisuus oli ihan hyvä, muttei mitenkään erityisen mieleenpainuva.

Siitä lähtien kun me olimme saaneet annokset eteemme, ei parvella käynyt kukaan henkilökuntaan kuuluva liki tuntiin kysymässä juomia tai jälkiruokia tai muuten vain kurkkimassa kaiken olevan ok. Parvella kuitenkin ruokaili meidän lisäksi ihmisiä neljässä pöydässä, yhteensä 45 % ravintolan sen hetkisistä asiakkaista. Olisimme olleet valmiita tilaamaan aterian päätteeksi jälkiruokaa, mutta tunnin ”radiohiljaisuus” henkilökunnan puolelta ei inspiroinut antamaan ravintolan tuottoon lisää euroja. Ehdimme siinä odotellessa suunnitella mihin siirrymme jälkiruoalle. Tunnin kuluttua tarjoilija tuli keräämään lautasia, puimme takit yllemme ja suuntasimme maksamaan laskumme baaritiskin kautta siinä pelossa, että laskua saisi odotella toisen tunnin.

Kokonaisarvosana (0-5) ½ erittäin huonon asiakaspalvelun vuoksi sekä laatuunsa nähden hintataso on aivan liian korkea. Pippuripihvi oli ihan maukas, kypsyys oikeanlainen, muttei mitenkään yllätyksellinen kokemus.

Pippuripihvi 29 €/hlö ja talon punaviini (16 cl) n. 8,5 euroa.

Rymy-Eetu – Erottajankatu 15-17 / www