Herkkä hortensia

Kukkia siellä, kukkia täällä… Ostin [muistaakseni] nyt elämäni ensimmäisen kerran hortensian leikkokukkana maljakkoon. Ja voi miten suloisen ja utuisen vaaleanpunaisen yksilön löysinkään. Hoito-ohjeeksi en saanut kukkakaupasta muuta kuin, että kukka tykkää lämpimästä vedestä ja veteen ei lisätä mitään virkisteitä. Selvä. Kuulostaa helpolta – liian helpolta eli jos jollain lukijalla on vinkkejä miten hortensian saa säilymään hengissä, niin otan niitä ilomielin vastaan :)

Asettelin hortensian toistaiseksi olohuoneeseen Kartellin Componibilin päälle. Maljakkona toimii omissa häissäni kimpulle käyttämäni Rivièra Maisonin -maljakko, johon kuuluu tuo silkkinen rusetti. Noin herkkä kukka vaatii herkän yksinkertaisen maljakon.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Keltaiset tulppaanit

Lauantaina poimin mukaani Stockmannilta ihanan kimpun keltaisia tulppaaneja. Ikean maljakkoon mahtui tiiviisti aseteltuna kaikki 20 tulppaania, jotka yhdessä nipussa oli. Tavoitteenani on hankkia lähes pelkästään tulppaaneja varten kolmen A:n maljakko eli kirkas Alvar Aallon Aalto. Tuoreet, nuppuiset tulppaanit näyttävät mielestäni parhaimmalta pystymallisessa maljakossa (kuten kuvassa) ja keittiön pöydällä. Kun taas pari-kolme päivää huoneenlämmössä hieman avautuneet tulppaanit, joiden varret ovat tulleet jo taipuisiksi, asettuu aivan täydellisesti Aalto-maljakkoon. Silloin myös siirtyy maljakko kukkineen olohuoneen pöydälle. Vielä kun the Aaltoa ei ole, siirrän tulppaanit lähes pallon malliseen matalaan maljakkoon. Onko outo fiksaatiot vaihdella maljakkoa ja sijaintia kukkien elinkaaren aikana? :)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Uskomaton Amaryllis

Ystäväni ja sukulaiseni tietävät, etten ole mikään viherpeukaloa omaava hortonomian ihmelapsi. Joulun alla ostin kotiin valkoisen Amarylliksen, jossa oli kauniit nuput aluillaan. Kysyin kaupan viherosaston myyjältä, että miten kukkaa tulisi hoitaa ja vastaukseksi sain ”älä hoida mitenkään”. Iloisena tästä tiedosta sanoin myyjällekin, että sittenhän kukka on hyvässä huomassa kotonani. Kukka kukki kauniisti jo viikon kuluttua oston jälkeen. Harkitsin kukinnon jälkeen kasvin pois heittämistä, mutta koska mullasta näytti nousevan lehtiä, annoin sille mahdollisuuden näyttää mikä siitä vielä tulee isona. Siirsin kukan pois ikkunalaudalta ja vähemmän näkyvälle paikalle kotona.

Kukan kasvua oli hauska seurata, että mitä sieltä lehdistä oikein nousee. Kauan se vain kasvatti yhtä piiiitkäää vartta ja lopulta siihen päähän tuli ”möhkäle”, jonka sitten myöhemmin suuressa viisaudessani tunnistin kukan nupuksi.

Nyt Amarylliksessa on kaikkiaan 5 (viisi!!) kukkaa avautunut yhdestä nupusta ja on erittäin näyttävä näky, kuten kuvasta voit itse todeta.

Vetoketju taipuu ruusuksi

Vetoketjun keksi yhdysvaltalainen Whitcomb Judson vuonna 1891 mutta alkujaan sitä ei hyödynnetty vaatteissa vaan saappaissa. Sen merkitys oivallettiin vasta 1918, kun Yhdysvaltain laivasto alkoi käyttää sitä lentohaalareissa. Sen jälkeen vetoketju yleistyi myös siviilien vaatetuksessa.

Tänä päivänä vetoketju on tuttu tuote jokaiselle, ja siksi jotkut ovat inspiroituneet käyttämään sitä kierrätysmielessä myös muuhunkin kuin kahden kangaspalan yhteenliittämiseen.

Satunnaisesti olen nähnyt ja ihastellut kaupoissa vetoketjuista tehtyjä ’koruja’. Hinnoittelu vetoketju-tuotteiden kohdalla ei ole kuitenkaan kohdannut lompakkoni kanssa, sillä mielestäni hieman yli 20 euroa on liikaa, vaikka yksilöllisiä käsitöitä arvostankin.

Aloitan siksi tämän DIY (do it yourself)-osion itse valmistetulla rintakorulla.

Korun valmistamiseen tarvitaan: neula, lankaa, sakset, pala kangasta ja 40 cm vetoketju. Kangaspalana käytin mustaa huopaa, koska siihen on helppo ommella ja on pehmeä vaikka ihoa vasten. Vetoketjuksi ostin halvimman muovihampaisen, jonka Stockmannin tarjonnasta löysin. Hinta oli 1,50 €. Yhdestä vetoketjusta saa valmistettua kaksi ruusuketta.

Vetoketju avataan siten, että käytettävissä on kaksi kaistaletta, joiden reunoissa on hammastus. Jos vetoketjun päissä on kovia muoviosia, voi ne leikata pois. Vetoketjun lukon laitoin talteen myöhempää käyttöä varten, koska vielä en tiedä mitä jännittävää siitä saisi tehtyä…

Kangaspalan leikkasin pieneksi ympyräksi. Koolla ei tässä vaiheessa ole muuta merkitystä kuin, että sitä on helppo käsitellä ja pitää kiinni ommellessa.

Vetoketjun toisen puolen kiinnitin parilla ompeleella kangaspalaan, lähes keskelle. Vetoketjusta pyöräytetään silmukoita 4 kappaletta (muotoon pohjoinen-itä-etelä-länsi) siten, että vetoketjun hammastukset jäävät aina silmukasta ylöspäin. Jokainen silmukka kiinnitetään parilla pistolla ennen seuraavan muodostamista. Siten kukasta tulee tukeva. Silmukoita tehdään sisempään kerrokseen hieman pienempinä 3 kpl. Jäljelle jää pieni pätkä vetoketjua, joka kierritetään rullalle kukan keskelle.

Itselläni oli askartelulaatikossa muovisia hopeahelmiä, jotka ompelin kukan keskelle. Korun taakse kiinnitin rintakoruihin tarkoitetun hakasen, mutta miksi ei pieni hakaneulakin ajaisi saman asian.

Tämän ollessa ihan ensimmäinen vetoketjuruusuni, aikaa tekemiseen kului noin 45 minuuttia, koska jouduin sitä hieman ihmettelemään ja suunnittelemaan miten kukka muodostuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Stockmannin ja Sokoksen valikoimiin kuului vain muovisia vetoketjuja. Eurokangas tarjosi metallista valmistettuja ketjuja vain sinisenä, mustana ja vihreänä. Täytyy siis pitää silmät avoimena jos jostain muualta löytyisi punaisen sävyissä.

Vinkkinä vain, että pienellä harjoittelulla voisi kuka vain pistää vetoketjusta tehtyjä koruja myyntiin – ylihintaan tietenkin, sillä materiaalikulut ovat n. 6 € (metallinen ketju):

katecusackshop.bigcartel.com