Ravintola Sasso, Helsinki

Äskettäisen Firenzen reissun jälkeen on hyvä tehdä postaus Helsingissä olevasta italialaisesta ravintolasta, kun mielessä vielä on millaista on oikea italialainen ruoka :) Sasso sijaitsee Pohjoiseplanadilla Kauppatorin kupeessa. Olen ohikulkumatkoillani ravintolan tunnelmallista sisustusta ihastellut jo tovin, mutta vihdoin sain sen omalta listaltani ruksittua käydyksi.

Yllättävää oli, että perjantai-iltana ravintola oli vain noin puolillaan – pöytävaraus tuskinpa olisi ollut edes välttämätöntä. Mietin vain, että onko tämän paikan kiinnostavuus kadonnut vai eikö turisteja ole riittävästi vielä tähän aikaan vuodesta? Ehkäpä molempia.

Mitkä mieltä olin paikasta? Sasso myy itseään seuraavin sanakääntein:

Aidot maut, hyvä seura ja tyylikäs miljöö. Pohjois-Italian upeat gastronomiset perinteet ​heijastuvat modernin keittiömme antimissa. Tarjoilemme ne rennon tyylikkäästi, pohjoiseen tapaan.

Samaa mieltä olen tyylikkäästä miljööstä. Erittäin tunnelmallinen, viihtyisä, rauhallinen ja kaunis. Oikein hyvin viihtyy puitteiden puolesta. Seurahan toki oli hyvää, kun itse sai valita :) Mutta ruoka. Ihan jees, mutta ei erityisen mieleenpainuvaa positiivisessa mielessä ja kaikkien annosten kohdalla ei edes maistuvaa. Hinta-laatusuhde heikko, koska ruokamenu + viinimenu 102e/hlö ja ruokien persoonallisuus ja maut eivät olleet kovinkaan yllättäviä. Esimerkiksi risoton päälle roiskaistut broilerinpalat olivat mauttomia ja kuivahkoja, vaikka itse risotto oli ihan ok. Toinen rimanalitus oli alkupalan yhteydessä tarjotut oliivit: olikohan ne suoraan kaupan Eldorado-purkista – ainakin yhtäläistä oli oliivien kovuus ja mauttomuus. Eikä tyylipisteitä tule ”lihalautasesta”, jonka päälle heitetty meloninpala. Ainoa positiivinen muisto on jälkiruoka, joka oli raikas sitruunainen kakku syötävän söpöllä kukkakoristeella.

Rehellisyyden nimissä sanottava, että ihan kiva oli käydä kerran, tuskinpa käyn toista kertaa.

Alla kuvia osasta annoksia. Kuvien laatu ei ole kummoinen, sillä illan hämärässä ja ravintolan tunnelmavalaistuksessa ei tämän parempaan pystynyt kännykkäkameralla.

Ravintola Dominic, Tallinna

Tallinna osaa yllättää hyvällä ja kohtuullisen hintaisella ruualla. Kokeilimme naisporukalla vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Dominic -ravintolaa, joka on saanut Tripadvisorissa hyvät arvosanat laadustaan ja palvelustaan. Päädyimme tähän ravintolaan ihan sattumalta, kun vaeltelimme pitkin katuja ja kujia etsien jotain hieman parempaa ja ei niin perinteistä ruokapaikkaa, josta löytyy kaikille jotain mielekästä syötävää.

Ravintola oli arki-iltapäivänä ihan täynnä, mutta ystävällinen tarjoilija/hovimestari järjesti meille tilaa kabinetista, joka heillä ei ole normaalisti avoinna päivällä. Ravintola on sisustukseltaan hieman ranskalaisromanttinen viinilaatikkojen, koristeellisten kattoparrujen, kynttelikköjen ja huonekalujensa ansiosta. Sopii varmasti myös romanttiselle illalliselle erittäin hyvin ja voin vain kuvitella kuinka tunnelmallinen se onkaan hämärässä valaistuksessa kynttilöiden loisteessa!

Palvelu oli ravintolassa ripeää ja ystävällistä. Annokset melko suuria ja siksipä ei enää millään mahtunut jälkiruokaa massuun alkupalan ja pääruuan jälkeen. Melkeinpä tuli jo täyteen alkusalaatista! Alla on kuvia ruuista ja joista löytyy (alkupaloista) tonnikalaa, parsaa, paahtopaistia ja (pääruuista) vasikanposkea, kanaa ja tryffelikastiketta.

Muuta mainitsemisen arvoista ravintolasta. Hieno ja kokonainen huoneellinen viinejä, varmasti löytyy jokaiselle jotakin monesta eri hintaluokasta. Sikareita niitä kaipaaville näytti myös olevan kaapillisen verran. Upea vessa :) Siellä oli ilo asioida: suuri peili kauniilla ja ylellisillä kehyksillä, kiviseinät, puiset ovet, paksut itämaiset matot, käsipyyhkeet – siis ihan oikeat pienet pyyhkeet kauniisti rullattuina korissa. Asiakaspalvelua ravintolassa saa suomeksi ja englanniksi. Alkupalat 7-9€, pääruuat 14-20 €, jälkkärit 4-8€ ja viinilasilliset (16cl) 5-7,5 €. Varsin kohtuullinen hintataso ollakseen näin tasokas ravintola!

Kokonaisarvosana (1-5): 4+ ja huomaathan, että tällä kertaa pisteitä laskee ainoastaan se, ettei jaksettu testata jälkiruokia :( Hyvä ja tasokas ravintola keskeisellä paikalla vanhassa kaupungissa. Hintataso on näin suomalaisittain jopa edullinen laatuunsa nähden. Samaa mieltä ovat myös moni muu matkaaja, sillä ravintola on saanut hyvät arvosanat Tripadvisorissa, ja ravintolan ikkunassa on tästä sertifikaatitkin kahdelta eri vuodelta (2011 ja 2013). Erittäin hyvä asiakaspalvelu ja ruoka oikein maistuvaa!! Ensi kerralla jätän alkupalan väliin ja panostan pääruokaan ja jälkiruokaan :)

Restoran Dominic – Vene 10, Tallinn  – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Brunssi: Bistro Sinne, Porvoo

Oioi, tätä olikin jo odotettu, että pääsee Porvooseen herkuttelemaan. Päivään kuului myös muuta kiertelyä Porvoon vanhassa kaupungissa, mutta kaiken kruunasi brunssi Taidetehtaalla Porvoon länsirannalla Bistro Sinnessä. Tämä ravintola löytyy Suomen top 50 listalta viime vuodelta sijalta 11 ja henkilökohtainen ”checklist” saa 9:nen rastin eli Top50 -listalta koluttu kohta jo viidennes :)

Tuossa kollaasissa esiintyy pari Jukka Rintalan maalausta, jotka eivät olleet ravintolassa, vaan Taidetehtaassa on kyseisen henkilön näyttely (sisäänpääsy 4e).

Yleisfiilis ravintolassa on ihana ja juuri sellainen sisustustyyli, josta pidän mycketpaljon; selkeää, skandinaavista ja kekseliästä sekä puuta-mustaa-valkoista <3

Avokeittiö on aivan mahtava idea ravintolassa. Harvoin sitä nimittäin näkee kuka ne ruuat todellisuudessa tekee, mutta avokeittiö tuo tekijät esiin sekä antaa jotenkin rehellisen kuvan koko ravintolasta. Haastavaa varmasti kokeille pitää keittiö siistinä ja katseiden kestävänä eikä saa yhtään hermostua asiakkaiden toljotuksesta :)

Ja mitäs ne kokit valmistivatkaan kivassa avokeittiössään. Alkupalapöydästä löytyi useita herkkuja ja salaatteja, melko kalapainotteisena kylläkin. Jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa Porvoolaisista mustikoista. Kuvista jäi puuttumaan ”väliruuat” eli hedelmät + tuoremehut ja juustovalikoima.

Pääruokina oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa, joista mies otti grillatun lohen ja minä karitsamakkarat. Todella herkullisia, vaikkakin mainittava ettei karitsamakkarat vieläkään voita Ravintola Kämpin brunssilla syömiäni vastaavia maggaroita.

Kokonaisarvosana (1-5): 5-. Todella hyvää ja ei lisättävää. Asiakaspalvelu ystävällistä ja oikein avuliasta kertoilemaan raaka-aineista lisätietoja. Plussaa runsaasti ravintolan panostuksesta käyttää mahdollisimman paljon lähiruokaa sekä oman maan tuotteita, jopa koristeena käytetyt yrtit kasvatetaan ravintolan sisällä ”viherseinässä”. Ainoa miinus tulee jälkiruuasta – pullamainen mustikkapiirakka on pikkasen liian raskas [lue: tunkkainen] alkupalabuffetin ja reippahan kokoisen pääruuan jälkeen. Ehdottomasti suosittelen ja haluan itsekin käydä uudemman kerran.

Bistro Sinne – Läntinen Aleksanterinkatu 1, 06100 Porvoo – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Da Vinci Pasta & Pizza, Tallinna

Jatketaan hieman ruokateemasta, mutta vaihteeksi ravintola-arvosteluna. Tallinnassa oma suosikkini nykyään on lähteä muualle kuin jäädä laivasta suoraan vanhaan kaupunkiin. Tälläkin kertaa tie vei Rocca al Mare -kauppakeskuksen suunnalle. Pienenä huikopalana maistui Da Vinci Pizza & Pasta -ravintolan tarjonta. Ravintolan sisustus on valoisa ja viihtyisä, kahvilaaduissa on valikoimaa ja ruokalistan painotus on nimensä mukaisesti pizzassa ja pastassa. Ravintolan hinnatkaan eivät päätä huimaan, kun esim. ottamani vuohenjuustoleipäset maksoivat 3,90e ja pikkunälkä lähti niillä oikein hyvin. Suosittelen piipahtamaan, jos niille nurkille sattuu osumaan.

Kokonaisarvosana (1-5): Pikaruokaravintolaksi ajateltuna antaisin tälle 4½, muuten ei ehkä yllä ihan noin huimiin lukuihin. Annokset kauniisti koottuja ja maistuvia, palvelu ripeää ja hinta erittäin kohdillaan.

Da Vinci – Rocca al Mare, Paldiski mnt. 102, Tallinn – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Vanhankaupungin Ravintola, Kokkola

Tämä ravintola-arvostelu meinasi vallan unohtua kirjoittaa. Yleensä kirjoittelen vain (sattuneista syistä) pääkaupunkiseudun ravintoloista, mutta pääsiäisenä tuli tutustuttua ravintolatarjontaan myös muualla. Eräs ihastuttava ravintola löytyi Kokkolan vanhasta kaupunginosasta, joka sijaitsi kauniisti remontoidussa puutalossa. Tunnelmallinen sisustus, valkoiset pöytäliinat, katetut pöydät, aidot puulattiat ja oikein korrekti asiakaspalvelu tekivät ravintolasta fine dining tasoisen ravintolan. Myös menu on tarkoin harkittu ja suppea, kuten asiaan kuuluu.

Ravintolassa oli meidän lisäksi kahdessa pöydässä ihmisiä, mikä ei sinänsä ole pyhäpäivinä ihme, mutta ihme on pitää ravintola auki ja saada se kannattamaan tuollaisina päivinä. Etu oli kuitenkin meidän puolellamme, koska muuten olisi jäänyt käymättä.

Keittiö lähetti tervehdyksen ennen alkupalojen tuomista, mutta valitettavasti siitä ei ole kuvaa muille jaettavaksi huonon kuvalaadun vuoksi. Tervehdys kuitenkin sisälsi siianmätimoussea ja rapsakkaa pekonia. Oikein maistuva aperatiivin kanssa (harmi ettei sitä ollut enempää…).

Alkupalaksi valikoitui punaviinivoilla ja aurajuustolla kuorrutetut valkosipulietanat, jota ravintola mainosti heidän erikoisuudekseen. Hyvää oli ja ihanaa paahdettua maalaisleipää etanoiden kanssa. Ainoa miinus oli yhden etanan huono putsaus eli hampaissa ratisi – tavallaan onneksi se oli viimeisen etanan kohdalla.

Etanapannun syöneet tietävät, ettei ole kyse mistään kevyestä alkupalasta eli täyttää jo vähintään puolet vatsasta. Siksi pääruuaksi valikoitui listalta ”keittiömestarin leipä”: paistettua häränfileetä, valkosipulivoita, hunajagratinoitu vuohenjuustotoasti ja vihersalaatti. Loistava annos ja leipää oli vain sen vuohenjuuston alla – nimi ei siis anna annokselle aivan oikeutta. Alku- ja pääruoan jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta jaksaa jälkiruokaa, joka rehellisesti sanottuna jäi pikkasen harmittamaan.

Kokonaisarvosana (1-5): 4. Pisteitä tiputtaa se yksi huonosti putsattu etana ja vihersalaatti pääruoan kanssa oli melko ronskilla otteella pilkottu (ts. ei ollut melkein pilkottu lainkaan) – annos olisi ansainnut kauniimman asettelun. Nälkä ei missään tapauksessa jäänyt eli toivottu lopputulos saavutettu ja bonuksena iloinen mieli :) Menisin kyllä uudelleen, jos niille nurkille sattuisin!

Vanhankaupungin ravintola – Isokatu 28, Kokkola – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Mange Sud

Tiedättekö sen tunteen, kun on pitkään halunnut johonkin ravintolaan syömään ja kun se toteutuu, odotukset ovat jo valmiiksi korkealla. Tästä lähdettiin Mange Sudiin Tehtaankadulle. Ravintolan ohi olen kulkenut useita kertoja aina vain vilkuillen ikkunasta sisään ja tokaisten mielessäni tai ääneen, että tuonnekin pitäisi joskus mennä. Joku siinä on viehättänyt. Ehkä se on upea huvila / kartanomainen rakennus. Ehkä se on lämminhenkinen tunnelma, joka välittyy katukuvaan. Ehkä se jotain muuta. Mitä se ei ole, niin minulla ei ollut mitään käsitystäkään millainen ravintola olisi tai saati mitä se tarjoilisi. Pöytävarausta siis tekemään TableOnlinen kautta.

Meidät vastaanotettiin ravintolaan heti ulko-ovella siten, että neuvottiin viemään takit vessojen läheisyydessä olevaan naulakkoon – joka oli arvatenkin täpötäynnä muhkeita talvitakkeja. Takkien päätyessä narikkaan, meidät ohjattiin pöytään melko miellyttävin tunnelmin, sillä kysymys oli ”missä haluaisitte istua; tuolla – tuolla vai tuolla”. Pidin siitä, että itse sai vaikuttaa siihen missä kulmassa halusimme ravintolan tunnelmasta nauttia. Ravintola oli torstai-iltana melko täynnä ja paikan täytti iloinen puheensorina. Ruokalistalta meille esiteltiin valmis 4 ruokalajin menu, joka kuulosti kovin herrrrkulliselta.

Vesi herahti kielelle muiden annoksia hetken aikaa ihaillessa, mutta onneksi ei mennyt kauaa kuin omat alkupalamme tuotiin pöytään. Palvelu oli yllättävänkin ripeää. Alkupalaksi tarjoiltiin kampasimpukoita, kurpitsapureeta ja rapsakkaa parmankinkkua. Voi miten hyvää! Kurpitsapuree hiukan makeassa olomuodossaan sopi oikein loistavasti kampasimpukoiden kylkeen. Kampasimpukat ovat hyvin valmistettuina erinomaisia ja mieluusti niitä ravintoloissa tilailen. [Osaisikohan niitä valmistaa itse…?]

Pääruoaksi saimme ankkaconfitia ja tryffeliperunapureeta kera punaviinikastikkeen. Täytyy sanoa, että tämä oli ehdottomasti parasta ankkaa, jota olen naismuistiin syönyt. Todella mureaa, mehevää ja maukkaasti maustettua. Pakko oli syödä rauhallisesti ja maltillisesti, jottei se ”ikinä” loppuisi. Tähän väliin pieni mainos; jos käytte Tokyo55:ssä, maistakaa rapeaa ankkasalaattia (!!!). Se tulee tämän Mange Sudin annoksen jälkeen erinomaisena kakkosena ravintola-annoksista, joka on valmistettu ankasta.

Pääruoan jälkeen meille tarjoiltiin valko- ja sinihomejuustoa jonkun hillon kanssa. Valitettavasti epäselväksi jäi mitä hilloa söimme. Hyvää se kuitenkin oli  ja toimi homejuustojen kanssa yhtä loistavasti kuin viikunahillo (joka on siis huippuhyvää!).

Jälkiruoka näytti paremmalta kuin maistui. Cannolit syödään käsin, sillä kovaan kuoreen ei mikään normaali ruokailuväline toimi. Kuori itsessään olikin melko mautonta ja päädyin dippailemaan sisällä olevaa vaniljaista tahnaa grappakirsikoiden kanssa – toimii!

Kokonaisarvosana (0-5) 5-: Vaikka alussa kerroin, että odotukset ravintolalle olivat korkealla, niin tämä käynti lunasti odotukset aivan täysin. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, asiallista ja ripeää. Ruoat tuotiin pöytään riittävän nopealla tahdilla, muttei kuitenkaan hätäisesti kiirehtien. Annokset olivat kauniita ja maultaan erinomaisia. Ravintola oli tyylikäs, muttei liian hienosteleva. Ainoan miinuksen laittaisin siitä, etteivät tarjoilijat kertoneet riittävän selkeästi mitä kukin annos sisälsi samalla kuin toivat niitä pöytään [ja ettei jälkiruuassa ollut suklaata – hehheh]. Suosittelen ja ehdottomasti menen uudelleen!

Mange Sud – Tehtaankatu 34 D, 00150 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Monte Etna

Heti alkuun tarkennuksena, että artikkeli ei käsittele Sisiliassa olevaa tulivuorta :)

Helsingin Sörnäinen ei ole niitä parhaimpia alueita, joista etsisin hyvää ruokaravintolaa 6 hengen naisporukalle. Sinne kuitenkin menimme, koska huhujen mukaan ”Kurvissa” on hyvä Italialainen ravintola ja ainakin minun on vaikea italialaisesta ruuasta kieltäytyä (johtunee koukuttavista hiilareista pastan muodossa).

Ravintolassa perjantainen alkuilta ei ainakaan ollut vilkkaimmasta päästä ja saimme pöydän ikkunan ääreltä. Ikkunapöytä näillä seuduilla ei ehkä ole tunnelmallisin valinta (ymmärtänet jos olet seudulla kulkenut, etenkin iltaisin), mutta ihan kiva siinä on sivusta katsella vilkasta Hämeentien liikennettä. Bussipysäkit sopivasti ravintolan kohdalla.

Vastaanotto ravintolassa oli ihan perussettiä: pöytiinohjaus ja ruokalistat eteen. Ravintolassa ei ollut juurikaan ruuhkaa, ja nälkä ei ehtinyt juurikaan kasvaa annoksia odotellessa. Siltä osin palvelu oli reipasta, mutta muuten siinä onkin sitten parantamisen varaa. Tarjoilija ei ylimääräisiä puhunut tai kysellyt mitään koko sinä aikana kun olimme siellä – ei edes lisämyyntiä juomien osalta. Viinipullon sai tarjouksessa 19 eurolla, joka oli heidän ”talonviini” – tämänkin huomaisimme vain pöydässä olevasta mainoksesta eli ei mitenkään tarjoilijan suosittelemana. Tais tulla vain pakollinen ”maistuiko” kun haki lautasia pois pöydistä. Mutta itse ruokaan, näillä eväillä mentiin:

^^^Salaatti (13,90 e).
^^Tortellonipastaa pinaatti-ricottajuustotäytteellä (14,90 e).
^Gratinoituja cannelloneja pinaatti-ricottajuustotäytteellä, kermainen tomaattikastike (14,90 e).

^^ Talon tiramisù mascarponevaahdolla (8,20 e).
^Lämmin suklaakakku vaniljajäätelön kera (8,20 e).

Italialainen jäätelöunelma (7,20 e).

Kokonaisarvosana (1-5): 3½. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti ja saattaisin mennä uudelleenkin. Pastat hyviä, mutta ei kuitenkaan mitään erikoisia, josta antaisin enemmän pisteitä. Annokset kohtuullisen kokoisia ja pääruokien hinta-laatusuhde melko kohdillaan, vaikkakin 15 e pastasta on jo kipurajoilla. Jälkiruokien hinnat liki ’fine dining’-ravintoloiden tasolla (=liian kalliita tänne) ja jäätelö törkeästi ylihinnoiteltu, koska ”unelma” ei sisältänyt muuta kuin jäätelöä pinossa. Jälkkärikakut hyviä, joita kävin rääppimässä naapureiden lautasilta (siis ihan vaan omasta pöytäseurueesta), koska heikolla ja erittäin väärällä hetkellä päätin keventää ja ottaa jäätelöä. Sisustus oikein viihtyisä ja siisti, koska muuten olisin leimannut paikan Rossoksi pizza-pasta painotteisten ruokien vuoksi :) Asiakaspalvelusta miinustan pisteissä.

Ravintola Monte Etna – Hämeentie 31, 00500 Hki – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Madeiran ruoka ja ravintolat

Madeiralla ravintoloita ja kahviloita riittää eikä niiden tarjoamiin ruokiin ehtinyt kyllästyä ainakaan kahden viikon aikana! Ruokien maut, raaka-aineet ja valmistustavat ovat kansainvälisesti tutun tuntuisia, joten uskoisin niiden olevan useampien matkailijoiden mieleen. Ainakin meidän mieleen ne olivat.

Saaren herkullisia erikoisuuksia ovat:

• Bolo do caco -maalaisleipä, joka on valmistettu bataattisoseesta tai bataattijauhoista. Leipä tarjoillaan lämpimänä valkosipuli-voisulan kera. Tätä lähes kaikki ravintolat toivat pöytään alkupalana.
• Tomaatti-sipulikeitto uppomunalla. Tästä näimme monenlaista versiota, joissa karkeimmillaan tomaatit ja sipulit olivat keitosta erottuvia tai sitten aivan samettiseksi soseutettuja.
• Espada-kala. Tämä kala elää syvällä merenpohjassa. Kala on todella ruma, pitkä, musta niljake (ks. lähikuvia vaikka Googlen kuvahausta), mutta maku on pehmeä ja liha valkoista. Helppoa ruokaa myös niille, jotka eivät kovinkaan suuria kalanystäviä ole, kuten minä. Kalastajille näiden pyytäminen on ’helppoa’, sillä niitä ei tarvitse tappaa enää veneessä, sillä raukkaparat kuolevat matkalla pinnalle niin sanotusti sukeltajantautiin *niisk* :(
• Espetada on ihana liharuoka. Kyseessä on lihavarras, joka maustetaan valkosipulilla, suolalla, laakerinlehdillä ja voidellaan öljyllä. Superhyvää, ja ensi kesää odotellessa, sillä mun grilliin sihahtaa parit vartaat.

Madeiran viini tietenkin edustaa saaren parhaimmistoa juomapuolelta. Pari pulloa Madeiran viiniä kotiutui: kuiva ja makea eli ääripäät – väliin jäivät puolikuiva ja puolimakea. Eipä ollut hullumpia Madeiran / Portugalin (puna-valko-kuohu-) viinit muutenkaan. Täytyy Alkosta katsoa mitä makuja löytyy Suomesta – hinnat toki ihan toisella tasolla kuin paikallisissa ravintoloissa, joissa ne olivat 10 eurosta ylöspäin. Samaten viinit ruokakaupoissa olivat (alk.) 1,5 euroa, oikein hyvää viiniä sai jo 5 eurolla.

Funchalin parhaat ravintolat

Ravintoloita saarella tosiaan on pilvinpimein ja sieltä vain metsästämään itseä miellyttävät. Minä ja mieheni arvostamme hyvän ruuan lisäksi asiakaspalvelua, miljöötä, raaka-aineiden laatua ja ravintolan siisteyttä. Ja kun puhutaan illallisesta, niin tuohon ”tasoon” eivät ihan mitkä tahansa muovituoli-kioskit mahdu ;)

Tapassol. Hyvä palvelu sekä paras kalavarras, jossa espada-kalaa. Asiakkaat otettiin huomioon yksilöllisesti ja muistettiin myös toisella kerralla.

Taberna Da Esquina. Täällä nautittiin ehdottomasti paras Espetada. Ravintolalla myös erittäin kaunis sisäpiha, johon kadulta sisään astuneet ruokailijat ohjattiin. Erittäin positiivinen yllätys.

Riso. Upea näköala ja vaikkei sitä illalla paljoa nähnyt, laineiden lyödessä rantakallioon tuli oikein viehättävä merellinen taustaääni. Loistavaa viiniä ja ruoka hyvää, mutta annokset moneen muuhun ravintolaan verrattuna pienempiä. Loistavat jälkiruoat: tiramisu ja makea riisijäätelö. Hintataso hieman muita ravintoloita korkeampi. Tässä ravintolassa vesilaseina ihan aidot Iittalan Aino Aallot, joka toki suomalaiselle oli iloinen asia :)

O’Jango. Paras ruokaterassi ja runsaimmat kastikkeet (jota yleensä ei siis annoksissa juuri ollut). Ravintola lähes aina täynnä. Suosittu paikka ja henkilökunta ystävällistä, jolla myös aikaa jutustella asiakkaiden kanssa.

Ruokailun hintataso

Kävimme paria iltaa lukuunottamatta syömässä ihan kunnon kattaukset hyvissä ravintoloissa. Kallein illallinen kahdelta maksoi hieman yli 80 euroa sisältäen: aperatiivit, alkupalat, pääruoat (liha+kala), jälkiruoat, kivennäisvedet ja pullon hyvää punaviiniä. Vastaavan tasoisessa ravintolassa Helsingissä sama setti (paitsi viinipullon sijaan viinilasilliset) olisi maksanut vähintään 50-60 euroa enemmän.

Yleisesti ottaen hinnat ravintoloissa: alkukeitot 3,5-4,5 e, pääruoat 10-20 e, pastat 8 e, jälkiruoat 3-6,5 e.

Katso myös Madeiran matkalta muut kirjoitukseni:

• Upea Madeira (25.12.2012)
• Taidemaalatut ovet Madeiralla (27.12.2012)
• Sisustusshoppailua Madeiralla (3.1.2013)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Tokyo55

Sushiin jää niin koukkuun ja toisinaan on ihan pakko saada sushia – mitä niihin oikein lisätään. Montaa vastaavaa minulle ’riippuvuutta’ aiheuttavaa ruokaa ei ole ja jos suklaa ja salmiakki jätetään pois laskuista, niin eihän niitä sitten muita ollutkaan… ;)

Useammassakin helsinkiläisessä ravintolassa olen sushia syönyt ja kärkisijoilla ehdottomasti ovat Töölöläiset Umeshu ja Tokyo55. Ravintolat ovat pienehköjä ja suosittuja, joten pöytävaraukset ovat välttämättömiä, mikäli haluaa pe-la iltana syömään päästä. Onneksi myös take awayna sushia saa, mutta ainakin Tokyo55:ssä hieman pienemmällä valikoimalla.

Tokyo55:ssä olen useamman kerran käynyt ja aina yhtä ihastunut tuoreisiin ja hyviin raaka-aineisiin, ystävälliseen asiakaspalveluun ja ihanaan sisustukseen. Suosittelen ehdottomasti varaamaan pöydän yläkerrasta (ts. katutasosta) – se on paljon tunnelmallisempi kuin alakerta ja mielestäni ylhäällä myös palvelu toimii paremmin.

Ruokasuosituksia, joista itse pidän kovasti:

Alkupaloista rapea ankkasalaatti (12 €) ja riimihärkää lime-soijakastikkeella (12 €). Aivan huippuja molemmat eikä mitenkään erityisen pieniä annoksia.

Susheista tämän hetken suosikkeina toimii nigireistä melko perinteinen grillattu lohi (4,20 €/2kpl) ja Emperormaki (lohi, rapu, tonnikala ja avocadorulla,pankolla leivitetty. chilimajoneesi ja aiolia – 13 €/8kpl). Tämä setti valikoitui viimeksi mieheni kanssa ravintolassa käydessäni, ja tältä reissulta kuvat alla – NAM!

Kokonaisarvosana (1-5): 4½. Kuten sanottua, täällä vaan kaikki toimii just niin kuin pitääkin ja hinta on mielestäni kohdillaan laatuunsa nähden. Täysiä pisteitä en anna sen vuoksi, etten ole koskaan päässyt jälkiruokaan asti, kun olen keskittynyt varsinaiseen ruokaan tai ottanut susheja mukaan. Tykkään ja suosittelen.

Tokyo55 – Runeberginkatu 55, 00260 Helsinki – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Trattoria Rivoletto

Mieheni oli reipas, kun luki blogiani ja vei meidät viime viikonloppuna syömään Trattoria Rivolettoon. Tämä ravintola on nimittäin tämän vuoden 50 parhaan ravintolan joukossa sijalla 39 ja sain nyt käydä päivittämässä aiempaan kirjoitukseeni tälle vuodelle 8:nen käynnin kyseisestä listasta.

Ravintolakäyntihän alkaa jo pöytävarauksesta. Netissä lomakkeen kautta tehtyyn pöytävaraukseen piti odottaa vahvistusta ravintolan aukioloaikojen puitteissa eli varsinaisesta netissä tehtävästä sähköisestä varauksesta ei ollut kyse. Netissä sen sijaan olin fiilistellyt tulevaa menuta enkä etukäteen oikein tiennyt mitä ottaisin, sillä kaikki vaikutti jokseenkin hyvältä.

Ravintolaan tultuamme meidät otettiin heti vastaan ja ohjattiin pöytäämme. Ensitunnelma paikasta oli, että ”tultiinko peruspizzeriaan…?” Mistään varsinaisesta hienostelupaikasta ei siis ole kyse eikä sellaisesta, johon välttämättä menisin juhlistamaan jotain… tai no riippunee aiheesta. Paikka oli kuitenkin aivan täysi eikä ikäjakauma ollut erityisen selkeä – kaikenikäisiä oli.

Meidän tarjoilijana oli ujo nainen, jonka ääni oli todella hiljainen ja hento. Kriittinen minä sanoisi, että miten hän on edes ravintola-alalle päätynyt, mutta ystävällinen minä sanoo, että kyllä se siitä rohkaistuu ja hienoa, että hän oli kuitenkin ystävällinen.

Ennen alkupaloja pöytään tuotiin tuoretta leipää, levitettä ja öljy-vinegretteä. Viimeksi mainittua olisi saanut olla hieman enempi leipämäärään nähden. Perushyvää leipää.

Alkupalat tulivat melko pian tilauksen jälkeen. Hyvä niin. Nälkä oli. Miehelleni tuli heti annoskateus, mutta onneksi se meni ohi. Arvaatteko kumpi on mun – no tietenkin tuo ”antipasto misto” kylmä alkupalalautanen. Mahtavan kokoinen ja monipuolinen! Tuon voisi syödä pienempään nälkään pelkän viinilasillisen kanssa. Mieheni tilaama keitto sisälsi kalaa / äyriäisiä. Pienesti maistettuna hyvää sekin oli, oikein maukasta ja samettista.

Pääruuaksi valikoitui molemmille sama annos: Saltimbocca. Itselleni pelkkä nimi ei olisi sanonut mitään, mutta kyseessä on annos vasikanfileestä. Trattoria Rivoletto tarjoili vasikanfileen parmankinkkuun käärittynä, paahdetun paprikan ja vuohenjuusto-perunapyreen kanssa. Lautasella oli suurustamatonta lientä, joka oli varmaan peräisin lihan kypsennyksestä.

Täytyy sanoa, että annos ei ollut tyrmäävän kaunis. Tässä kohtaa käyttäisin paremminkin sanaa ”mättö”; annos oli kohtuullisen suuri ja oletin vuohenjuusto-perunapyrettä tulevan kauniisti pursoteltuna annokseen. Ei, sitä oli ihan ison kauhan verran ja näytti perunamuusiannokselta. Vaikka ulkonäkö ei ollut tyylikkäin näkemäni, maku oli erinomainen. En tiennyt mitä annokselta odotin, joten ehkä siksi yllätyin positiivisesti. Vasikanfilee oli mureaa ja parmankinkku antoi maukasta suolaisuutta (+ olikohan vielä tuoretta rosmariinia tuoretta salvia parmankinkun ja fileen välissä). Paprikaa olisi saanut olla enemmänkin, koska se oli hyvin paahdettu eikä mikään lössökkä. Vuohenjuusto-perunapyre oli pehmeää, tasaista eikä vuohenjuustoa ollut liikaa. Kokonaisuus oli hyvää, mutta koko annosta en mitenkään jaksanut alkupalan jälkeen, mutta saipahan mieheni enemmän. Mies oli syönyt aiemmin Saltimboccaa pohjoisempana Suomea ja sanoi tämän olevan hyvin erilaista aiempaan verrattuna, mutta hyvää. Tiedä sitten kumpi oli hänen syömistään lähempänä aitoa alkuperäistä.

Kokonaisarvosana (0-5) 4+: Maukasta ruokaa hyvistä raaka-aineista, joka hintatasoltaan toki noudattelee Helsingin keskustaravintoloiden hintoja (siitä miinusta, koska miljöö ei ollut mikään ’luksus’). Annokset tulivat nopeasti vaikka ravintola oli täynnä asiakkaita. Huomiota kiinnitimme myös siihen, että pöytiä ei oltu ahdattu liian lähekkäin, jota nykyään näkee lähes joka paikassa. Ehdottomasti menen uudelleen, koska jälkiruokaa en jaksanut tällä kertaa syödä (voitteko kuvitella?!) ja ensi kerralla tahdon pastaa tai pizzaa – ne annokset näyttivät ihanilta naapuripöydistä kuikuiltuna.

Trattoria Rivoletto – Albertinkatu 38, 00180 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.