Pasta ilmakuivatusta kinkusta

Yleensä resepteistä tulee kuvattua lopputulos, mutta tein tällä kertaa poikkeuksen ja kuvasin reseptin kylkeen kuvat raaka-aineista. Tämän kinkkupastan valmistaminen on simppeliä, nopeaa ja raaka-aineet eivät ole kovin kalliita.

Pastan resepti

2 dl kermaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua (prosciutto tai serrano)
1 sipuli
pakasteherneitä
aura-juustoa
suolaa
rouhittua mustapippuria
tuorepastaa

[rucolaa ja parmesania]

• Laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan. Tuorepasta olisi toki parasta, jolloin keittoaikakin on erittäin lyhyt.
• Leikkaa sipulit suikaleiksi ja paista kevyesti pannulla.
• Lisää hetken kuluttua herneet sipuleiden sekaan.
• Kaada kerma sipuli-hernepaistoksen sekaan ja kiehauta sen verran, että se saostuu/paksuuntuu eli enimmät vedet haihtuvat.
• Lisää edellisten joukkoon ilmakuivatut kinkut hieman pienennettyinä. Kiehauta koko komeus kokoon ja lisää murennettu aurajuusto. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Tarjoile heti: pasta alle, kastike päälle ja koristelu rucolalla (joka minulta unohtui) ja parmesanilla. En suosittele sekoittamaan kastiketta ja pastoja keskenään kattilassa ennen tarjoilua, sillä kerma imeytyy pastaan melko nopeasti.

Voit seurata blogin päivityksiä myös Bloglovin’in ja Blogilistan kautta – tervetuloa uudet ja vanhat lukijat! :)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Ravintola Dominic, Tallinna

Tallinna osaa yllättää hyvällä ja kohtuullisen hintaisella ruualla. Kokeilimme naisporukalla vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Dominic -ravintolaa, joka on saanut Tripadvisorissa hyvät arvosanat laadustaan ja palvelustaan. Päädyimme tähän ravintolaan ihan sattumalta, kun vaeltelimme pitkin katuja ja kujia etsien jotain hieman parempaa ja ei niin perinteistä ruokapaikkaa, josta löytyy kaikille jotain mielekästä syötävää.

Ravintola oli arki-iltapäivänä ihan täynnä, mutta ystävällinen tarjoilija/hovimestari järjesti meille tilaa kabinetista, joka heillä ei ole normaalisti avoinna päivällä. Ravintola on sisustukseltaan hieman ranskalaisromanttinen viinilaatikkojen, koristeellisten kattoparrujen, kynttelikköjen ja huonekalujensa ansiosta. Sopii varmasti myös romanttiselle illalliselle erittäin hyvin ja voin vain kuvitella kuinka tunnelmallinen se onkaan hämärässä valaistuksessa kynttilöiden loisteessa!

Palvelu oli ravintolassa ripeää ja ystävällistä. Annokset melko suuria ja siksipä ei enää millään mahtunut jälkiruokaa massuun alkupalan ja pääruuan jälkeen. Melkeinpä tuli jo täyteen alkusalaatista! Alla on kuvia ruuista ja joista löytyy (alkupaloista) tonnikalaa, parsaa, paahtopaistia ja (pääruuista) vasikanposkea, kanaa ja tryffelikastiketta.

Muuta mainitsemisen arvoista ravintolasta. Hieno ja kokonainen huoneellinen viinejä, varmasti löytyy jokaiselle jotakin monesta eri hintaluokasta. Sikareita niitä kaipaaville näytti myös olevan kaapillisen verran. Upea vessa :) Siellä oli ilo asioida: suuri peili kauniilla ja ylellisillä kehyksillä, kiviseinät, puiset ovet, paksut itämaiset matot, käsipyyhkeet – siis ihan oikeat pienet pyyhkeet kauniisti rullattuina korissa. Asiakaspalvelua ravintolassa saa suomeksi ja englanniksi. Alkupalat 7-9€, pääruuat 14-20 €, jälkkärit 4-8€ ja viinilasilliset (16cl) 5-7,5 €. Varsin kohtuullinen hintataso ollakseen näin tasokas ravintola!

Kokonaisarvosana (1-5): 4+ ja huomaathan, että tällä kertaa pisteitä laskee ainoastaan se, ettei jaksettu testata jälkiruokia :( Hyvä ja tasokas ravintola keskeisellä paikalla vanhassa kaupungissa. Hintataso on näin suomalaisittain jopa edullinen laatuunsa nähden. Samaa mieltä ovat myös moni muu matkaaja, sillä ravintola on saanut hyvät arvosanat Tripadvisorissa, ja ravintolan ikkunassa on tästä sertifikaatitkin kahdelta eri vuodelta (2011 ja 2013). Erittäin hyvä asiakaspalvelu ja ruoka oikein maistuvaa!! Ensi kerralla jätän alkupalan väliin ja panostan pääruokaan ja jälkiruokaan :)

Restoran Dominic – Vene 10, Tallinn  – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Pestolohi

Jos vielä hetken jatkaisi ruuan parissa. Herkullinen pestolohi valmistuu nopeasti ja vaivattomasti. Tarvitset vain: lohta, punaista pestoa, tilliä, katkarapuja. Paisto 200 astetta, yhteensä noin 45 min.

Paistan kalan aina ensin nahkapuoli ylöspäin, ja otan nahan pois heti kun se alkaa käpristelemään ja kuivumaan. Näin syöminen on kaikkein mukavinta eikä myöskään nahka tartu vuokaan kiinni. Samalla kun nahka otetaan pois kalan päältä, laitetaan pestoa melko paksulti kalalle. Katkaravut voi myös laittaa tässä vaiheessa (tai vähän myöhemminkin, jottei ne pala). Kypsymisen aikana lusikoin pari kertaa pestosta valuvaa öljyä takaisin kalan ja katkarapujen päälle, niin pinta ei muodosta kuorta.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Brunssi: Bistro Sinne, Porvoo

Oioi, tätä olikin jo odotettu, että pääsee Porvooseen herkuttelemaan. Päivään kuului myös muuta kiertelyä Porvoon vanhassa kaupungissa, mutta kaiken kruunasi brunssi Taidetehtaalla Porvoon länsirannalla Bistro Sinnessä. Tämä ravintola löytyy Suomen top 50 listalta viime vuodelta sijalta 11 ja henkilökohtainen ”checklist” saa 9:nen rastin eli Top50 -listalta koluttu kohta jo viidennes :)

Tuossa kollaasissa esiintyy pari Jukka Rintalan maalausta, jotka eivät olleet ravintolassa, vaan Taidetehtaassa on kyseisen henkilön näyttely (sisäänpääsy 4e).

Yleisfiilis ravintolassa on ihana ja juuri sellainen sisustustyyli, josta pidän mycketpaljon; selkeää, skandinaavista ja kekseliästä sekä puuta-mustaa-valkoista <3

Avokeittiö on aivan mahtava idea ravintolassa. Harvoin sitä nimittäin näkee kuka ne ruuat todellisuudessa tekee, mutta avokeittiö tuo tekijät esiin sekä antaa jotenkin rehellisen kuvan koko ravintolasta. Haastavaa varmasti kokeille pitää keittiö siistinä ja katseiden kestävänä eikä saa yhtään hermostua asiakkaiden toljotuksesta :)

Ja mitäs ne kokit valmistivatkaan kivassa avokeittiössään. Alkupalapöydästä löytyi useita herkkuja ja salaatteja, melko kalapainotteisena kylläkin. Jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa Porvoolaisista mustikoista. Kuvista jäi puuttumaan ”väliruuat” eli hedelmät + tuoremehut ja juustovalikoima.

Pääruokina oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa, joista mies otti grillatun lohen ja minä karitsamakkarat. Todella herkullisia, vaikkakin mainittava ettei karitsamakkarat vieläkään voita Ravintola Kämpin brunssilla syömiäni vastaavia maggaroita.

Kokonaisarvosana (1-5): 5-. Todella hyvää ja ei lisättävää. Asiakaspalvelu ystävällistä ja oikein avuliasta kertoilemaan raaka-aineista lisätietoja. Plussaa runsaasti ravintolan panostuksesta käyttää mahdollisimman paljon lähiruokaa sekä oman maan tuotteita, jopa koristeena käytetyt yrtit kasvatetaan ravintolan sisällä ”viherseinässä”. Ainoa miinus tulee jälkiruuasta – pullamainen mustikkapiirakka on pikkasen liian raskas [lue: tunkkainen] alkupalabuffetin ja reippahan kokoisen pääruuan jälkeen. Ehdottomasti suosittelen ja haluan itsekin käydä uudemman kerran.

Bistro Sinne – Läntinen Aleksanterinkatu 1, 06100 Porvoo – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Kanawokki

Vaikka reseptien osalta on viime aikoina ollut hieman hiljaista, niin kehtaan hyvän lopputuloksen vuoksi jakaa ihan oman kanawokkireseptini myös muiden kokeiltavaksi :)

Raaka-aineet: broilerin rintafileitä / suikaleita, nuudeleita, wokkikasviksia (pakaste), 1 tölkki kookosmaitoa, suolapähkinöitä, 1 kanaliemihyytelö (Knorrin fond du chef), sitruunapippuria, punaista currytahnaa, suolaa, soijaa

1. Keitä nuudelit ohjeen mukaan, mutta hieman alle normaalin kypsennysajan. Valuta ja nosta sivuun odottamaan wokkausta.
2. Kuullota kasvikset öljyssä ja sekoita kanaliemihyytelö kasvisten joukkoon.
3. Leikkaa broilerifileet suikaleiksi tai käytä valmiita suikaleita. Paista kanat pannulla kypsiksi ja mausta sitruunapippurilla. Pyöräytä sekaan 2-3 rkl punaista currytahnaa (määrä riippuu kuinka tulista haluat).
4. Kaada wokkipannuun tai kattilaan kasvikset, nuudelit ja kanat. Sekoita yhteen ja kaada sekaan kookosmaito sekä kourallinen suolapähkinöitä. Kuumenna.
5. Mausta suolalla, soijalla ja lisää tarvittaessa currytahnaa. Anna koko komeuden muhia kannen alla hetken aikaa, jotta kookosmaito saostuu / imeytyy hieman.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Vanhankaupungin Ravintola, Kokkola

Tämä ravintola-arvostelu meinasi vallan unohtua kirjoittaa. Yleensä kirjoittelen vain (sattuneista syistä) pääkaupunkiseudun ravintoloista, mutta pääsiäisenä tuli tutustuttua ravintolatarjontaan myös muualla. Eräs ihastuttava ravintola löytyi Kokkolan vanhasta kaupunginosasta, joka sijaitsi kauniisti remontoidussa puutalossa. Tunnelmallinen sisustus, valkoiset pöytäliinat, katetut pöydät, aidot puulattiat ja oikein korrekti asiakaspalvelu tekivät ravintolasta fine dining tasoisen ravintolan. Myös menu on tarkoin harkittu ja suppea, kuten asiaan kuuluu.

Ravintolassa oli meidän lisäksi kahdessa pöydässä ihmisiä, mikä ei sinänsä ole pyhäpäivinä ihme, mutta ihme on pitää ravintola auki ja saada se kannattamaan tuollaisina päivinä. Etu oli kuitenkin meidän puolellamme, koska muuten olisi jäänyt käymättä.

Keittiö lähetti tervehdyksen ennen alkupalojen tuomista, mutta valitettavasti siitä ei ole kuvaa muille jaettavaksi huonon kuvalaadun vuoksi. Tervehdys kuitenkin sisälsi siianmätimoussea ja rapsakkaa pekonia. Oikein maistuva aperatiivin kanssa (harmi ettei sitä ollut enempää…).

Alkupalaksi valikoitui punaviinivoilla ja aurajuustolla kuorrutetut valkosipulietanat, jota ravintola mainosti heidän erikoisuudekseen. Hyvää oli ja ihanaa paahdettua maalaisleipää etanoiden kanssa. Ainoa miinus oli yhden etanan huono putsaus eli hampaissa ratisi – tavallaan onneksi se oli viimeisen etanan kohdalla.

Etanapannun syöneet tietävät, ettei ole kyse mistään kevyestä alkupalasta eli täyttää jo vähintään puolet vatsasta. Siksi pääruuaksi valikoitui listalta ”keittiömestarin leipä”: paistettua häränfileetä, valkosipulivoita, hunajagratinoitu vuohenjuustotoasti ja vihersalaatti. Loistava annos ja leipää oli vain sen vuohenjuuston alla – nimi ei siis anna annokselle aivan oikeutta. Alku- ja pääruoan jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta jaksaa jälkiruokaa, joka rehellisesti sanottuna jäi pikkasen harmittamaan.

Kokonaisarvosana (1-5): 4. Pisteitä tiputtaa se yksi huonosti putsattu etana ja vihersalaatti pääruoan kanssa oli melko ronskilla otteella pilkottu (ts. ei ollut melkein pilkottu lainkaan) – annos olisi ansainnut kauniimman asettelun. Nälkä ei missään tapauksessa jäänyt eli toivottu lopputulos saavutettu ja bonuksena iloinen mieli :) Menisin kyllä uudelleen, jos niille nurkille sattuisin!

Vanhankaupungin ravintola – Isokatu 28, Kokkola – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Täydellinen katkarapupasta

Reseptit ja ruoka on uuden asunnon lumoissa unohtunut tästä blogista täysin. Ei niin, etteikö täällä oltais kokkailtu tai ylipäätänsä syöty – oikein tukevasti onkin etten sanoisi :)

Tämä katkarapupasta on kyllä paras aikaansaannokseni pitkään aikaan. Ehkäpä siihen vaikutti se, etten luullut valmiista tuotoksesta tulevan näin maukasta, koska katkaravuthan eivät pelkältään ole mikään suuri kulinaristinen makuelämys. Suosittelen kokeilemaan! Tätä tehdään meillä jatkossa ihan varmasti tasaisen säännöllisesti. Aterian kruunasi ihana viilennetty valkoviini upeista uusista viinilaseista. Mitään merkkiä nämä lasit eivät taida edustaa, mutta tahdoin vaihtelua Iittalan Essence laseihin ja nämä kristalliset lasit veivät sydämen kassan kautta. Mitä tykkäät laseista?

Katkarapupastan resepti

3/4 prk aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
tuoretta basilikaa
4 valkosipulinkynttä
1 mieto punainen chili
1 pss (250g) katkarapuja
1/2 rs kirsikkatomaatteja
(suolaa, pippuria)
rucolaa
nauhapastaa
parmesanraastetta

• Laita pasta kiehumaan.
• Laita kulhoon aurinkokuivatut tomaatit +loraus öljyä ja basilika -> soseuta sauvasekoittimella melko tasaiseksi massaksi.
• Pilko valkosipulinkynnet ja chili pieneksi silpuksi. Kuullota ne pannulla tilkassa öljyä.
• Lisää katkaravut pannulle ja paista nopeasti (jos käytätä pakasteita, sulata ne ensin paistamista).
• Lisää joukkoon halkaistut [kahteen tai neljään osaan] kirsikkatomaatit ja kääntele muutaman kerran.
• Laita aurinkokuivatuista tomaateista ja basilikasta tehdystä tahnasta osa valutettujen pastojen joukkoon, jotta ne eivät tartu toisiinsa.
• Kaada pastat ja tomatti-basilikatahna katkarapujen joukkoon ja sekoita. Lisää vielä silputtua rucolaa maun mukaan.

Tarjoile heti, mielellään lämmiteltyiltä lautasilta. Koristelin koko komeuden rucolalla ja itse raastetulla parmesanilla. Aivan mahtava setti!

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Mange Sud

Tiedättekö sen tunteen, kun on pitkään halunnut johonkin ravintolaan syömään ja kun se toteutuu, odotukset ovat jo valmiiksi korkealla. Tästä lähdettiin Mange Sudiin Tehtaankadulle. Ravintolan ohi olen kulkenut useita kertoja aina vain vilkuillen ikkunasta sisään ja tokaisten mielessäni tai ääneen, että tuonnekin pitäisi joskus mennä. Joku siinä on viehättänyt. Ehkä se on upea huvila / kartanomainen rakennus. Ehkä se on lämminhenkinen tunnelma, joka välittyy katukuvaan. Ehkä se jotain muuta. Mitä se ei ole, niin minulla ei ollut mitään käsitystäkään millainen ravintola olisi tai saati mitä se tarjoilisi. Pöytävarausta siis tekemään TableOnlinen kautta.

Meidät vastaanotettiin ravintolaan heti ulko-ovella siten, että neuvottiin viemään takit vessojen läheisyydessä olevaan naulakkoon – joka oli arvatenkin täpötäynnä muhkeita talvitakkeja. Takkien päätyessä narikkaan, meidät ohjattiin pöytään melko miellyttävin tunnelmin, sillä kysymys oli ”missä haluaisitte istua; tuolla – tuolla vai tuolla”. Pidin siitä, että itse sai vaikuttaa siihen missä kulmassa halusimme ravintolan tunnelmasta nauttia. Ravintola oli torstai-iltana melko täynnä ja paikan täytti iloinen puheensorina. Ruokalistalta meille esiteltiin valmis 4 ruokalajin menu, joka kuulosti kovin herrrrkulliselta.

Vesi herahti kielelle muiden annoksia hetken aikaa ihaillessa, mutta onneksi ei mennyt kauaa kuin omat alkupalamme tuotiin pöytään. Palvelu oli yllättävänkin ripeää. Alkupalaksi tarjoiltiin kampasimpukoita, kurpitsapureeta ja rapsakkaa parmankinkkua. Voi miten hyvää! Kurpitsapuree hiukan makeassa olomuodossaan sopi oikein loistavasti kampasimpukoiden kylkeen. Kampasimpukat ovat hyvin valmistettuina erinomaisia ja mieluusti niitä ravintoloissa tilailen. [Osaisikohan niitä valmistaa itse…?]

Pääruoaksi saimme ankkaconfitia ja tryffeliperunapureeta kera punaviinikastikkeen. Täytyy sanoa, että tämä oli ehdottomasti parasta ankkaa, jota olen naismuistiin syönyt. Todella mureaa, mehevää ja maukkaasti maustettua. Pakko oli syödä rauhallisesti ja maltillisesti, jottei se ”ikinä” loppuisi. Tähän väliin pieni mainos; jos käytte Tokyo55:ssä, maistakaa rapeaa ankkasalaattia (!!!). Se tulee tämän Mange Sudin annoksen jälkeen erinomaisena kakkosena ravintola-annoksista, joka on valmistettu ankasta.

Pääruoan jälkeen meille tarjoiltiin valko- ja sinihomejuustoa jonkun hillon kanssa. Valitettavasti epäselväksi jäi mitä hilloa söimme. Hyvää se kuitenkin oli  ja toimi homejuustojen kanssa yhtä loistavasti kuin viikunahillo (joka on siis huippuhyvää!).

Jälkiruoka näytti paremmalta kuin maistui. Cannolit syödään käsin, sillä kovaan kuoreen ei mikään normaali ruokailuväline toimi. Kuori itsessään olikin melko mautonta ja päädyin dippailemaan sisällä olevaa vaniljaista tahnaa grappakirsikoiden kanssa – toimii!

Kokonaisarvosana (0-5) 5-: Vaikka alussa kerroin, että odotukset ravintolalle olivat korkealla, niin tämä käynti lunasti odotukset aivan täysin. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, asiallista ja ripeää. Ruoat tuotiin pöytään riittävän nopealla tahdilla, muttei kuitenkaan hätäisesti kiirehtien. Annokset olivat kauniita ja maultaan erinomaisia. Ravintola oli tyylikäs, muttei liian hienosteleva. Ainoan miinuksen laittaisin siitä, etteivät tarjoilijat kertoneet riittävän selkeästi mitä kukin annos sisälsi samalla kuin toivat niitä pöytään [ja ettei jälkiruuassa ollut suklaata – hehheh]. Suosittelen ja ehdottomasti menen uudelleen!

Mange Sud – Tehtaankatu 34 D, 00150 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

BabyBack Ribs & BBQ, Tallinna

Laajennan ravintola-arvosteluita Suomen ulkopuolelle ja tässä ensimmäinen artikkeli niinkin kaukaa kuin Tallinnasta.

Jos Tallinnan vanhan kaupungin katujen ravaaminen kyllästyttää jo, niin suosittelen kokeilemaan kahta isointa kauppakeskusta; Kristiine ja Rocca al Mare. Kauppakeskuksiin pääsee maksuttomilla busseilla suoraan laivasatamasta. Molemmista löytyy runsaasti kauppoja, joissa shoppailla, mutta myös ruokaravintoloita ja kahviloita, joissa lepuuttaa jalkoja ja nauttia ’virvokkeita’.

Kristiinessä kävimme syömässä BabyBack Ribs & BBQ -ravintolassa, ja varmaan kuvien lisäksi nimi jo kertookin millaisesta ruuasta kyse: amerikkalaistyylistä bbq-ruokaa.

Asiakaspalvelu oli täällä erittäin hyvää ja kohteliasta – suosituksia annettiin ja juomatarjouksista kerrottiin avuliaasti. Suomalaiset ovat kovin tottuneita saamaan Tallinnassa palvelua myös suomeksi, mutta täällä sitä eivät nuoret tarjoilijat osanneet, mutta englantia oikein hyvin.

Ylivalottunut kuva annoksesta ei anna kovin herkullista kuvaa, mutta se näytti kyllä paremmalta luonnossa…

Kokonaisarvosana (0-5): 3+. Pidin ravintolan fiiliksestä, siisteydestä ja asiakaspalvelusta. Hampurilaisaterian hinta alle 10 € ja Coronaa saa 3 ploa / 10 € :) Ruoka saapui nopeasti ja oli lisukkeineen maukas hampurilaisateriaksi. Ravintola ja annos pärjäävät oikein hyvin vertailussa vastaavia Suomessa olevia ravintoloita vastaan kuten Amarillo ja Chico’s – tarkemmin sanottuna päihittää nuo edellä mainitut, joita en kovin korkealle arvosta hinta-laatusuhteen vuoksi. Amarillo/Chico’s saisi enintään 1½ pistettä ja tämä tuplaten niihin nähden.

BabyBack Ribs & BBQ – Endla 45, Tallinn / www

Ps. kurkkaa myös artikkelini ”Sisustusshoppailua Tallinnassa”…

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Koto

Koto on 26 vuotta Helsingissä ollut japanilainen ravintola. Olen joskus kuullut sanottavan, että Kotossa kannattaa syödä ’oikeaa’ japanilaista ruokaa ja nauttia sushit muualla. Ei siten, että siellä susheissa olisi mitään vikaa, vaan lähinnä siksi että monet mieltävät japanilaisen ruuan ”vain” sushiksi eli muitakin ruokia kannattaa kokeilla ja nimenomaan Kotossa.

Pöytävarauksen saimme neljälle vielä samana päivänä (la), mutta kaikki pöydät olivatkin täynnä kun paikalle saavuimme. Meidät vastaanotettiin oikein ystävällisesti heti saavuttuamme ja pöytään ohjaus tapahtui päällysvaatteiden naulakkoon jättämisen jälkeen. Koton sisustus on rauhallinen, jopa minimalistinen ja kaikkiaan oikein siisti ravintola – ensivaikutelma oli siis hyvin miellyttävä.

Päädyimme ottamaan 4 ruokalajin menut, joihin pääruoan sai valita listalta ja muut osiot olivat vakiot. En muista tarkalleen mitä kukin tilasi pääruoaksi (ainakin jotain mereneläviä ja possua), mutta kaikkien mielestä hyvää oli. Itse otin broileria inkiväärillä, jota voisin koska tahansa syödä uudelleen.

Alkupalaksi mausteista lohta liemessä – oli todella maukasta ja mehukasta, mutta ehkä hieman liikaa kalaa ilman mitään lisukkeita. Mies napsikin oman annoksensa lisäksi myös minun annoksesta puolet.

Misokeiton liemi oli yksi parhaista jota olen maistanut, vaikkakaan tofun merkitystä ravintoketjussa en edelleenkään ymmärrä; se ei maistu miltään ja koostumus on kuin huonosti tehtyä vetistä hyytelöä. Tiedän kyllä soijan hyvistä puolista ja käytänkin sitä paljon muussa muodossa, mutta tofu…njäh. Onneksi mieltymyksiä on niin monta kuin maistelijaakin. Liemi oli kuitenkin hyvää!

Kollaasi tilatuista pääruoista – eikö olekin herkullisen näköistä!!

Sitten vuorossa jälkiruoka. Blogia lukeneet ovat jo mahdollisesti havainneet minun pitävän erityisesti jälkkäreistä ja kaikesta muustakin makeasta. Tähänkin jälkiruokaan lähdin mukaan innolla ja suurella tunteella: jäätelöä vihreästä teestä. En ole koskaan jälkiruokakuppiin ”sylkenyt”, mutta rehellisesti sanottuna tällä kertaa se oli melko lähellä. En osaa sanoin kuvailla miltä se maistui enkä taatusti ensimmäisellä lusikallisella vielä luovuttanut. Yritin tahdonvoimalla totutella tähän uuteen makuun, mutta kaiken syöminen olisi ollut ihan liikaa vaadittu ensimmäisellä kerralla. Seurueen miehet kyllä popsivat jäätelökipot tyhjiksi, mutta ehkä se sisälsi ripauksen machoilua – jos tiedät mitä tarkoitan. Jälkeenpäin ajattelin, että jos seassa olisi ollut suklaahippuja, niin olisiko se parantanut makua… ehkä ei ja suklaa olisi ollut pilalla.

Kokonaisarvosana (0-5) 4+: Ruoka maukasta, annosten hinta-laatusuhde kohdillaan, siisti-kiva ravintola, ystävällinen henkilökunta enkä edes rokota jälkkäristä, koska se olen (ehkä) vain minä joka ei pitänyt tästä totaalisen uudesta yhdistelmästä. Pikemminkin plussaa siitä, että kaltaiseni jälkiruokakonkari osattiin vielä yllättää jollain täysin uudella elämyksellä. Ehdottomasti menisin Kotoon uudelleen, mutta kokeilisin jotain toista jälkiruokaa ;)

Ravintola Koto – Lönnrotinkatu 22, 00120 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkeleiden alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.