Pasta ilmakuivatusta kinkusta

Yleensä resepteistä tulee kuvattua lopputulos, mutta tein tällä kertaa poikkeuksen ja kuvasin reseptin kylkeen kuvat raaka-aineista. Tämän kinkkupastan valmistaminen on simppeliä, nopeaa ja raaka-aineet eivät ole kovin kalliita.

Pastan resepti

2 dl kermaa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua (prosciutto tai serrano)
1 sipuli
pakasteherneitä
aura-juustoa
suolaa
rouhittua mustapippuria
tuorepastaa

[rucolaa ja parmesania]

• Laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan. Tuorepasta olisi toki parasta, jolloin keittoaikakin on erittäin lyhyt.
• Leikkaa sipulit suikaleiksi ja paista kevyesti pannulla.
• Lisää hetken kuluttua herneet sipuleiden sekaan.
• Kaada kerma sipuli-hernepaistoksen sekaan ja kiehauta sen verran, että se saostuu/paksuuntuu eli enimmät vedet haihtuvat.
• Lisää edellisten joukkoon ilmakuivatut kinkut hieman pienennettyinä. Kiehauta koko komeus kokoon ja lisää murennettu aurajuusto. Tarkista maku ja mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Tarjoile heti: pasta alle, kastike päälle ja koristelu rucolalla (joka minulta unohtui) ja parmesanilla. En suosittele sekoittamaan kastiketta ja pastoja keskenään kattilassa ennen tarjoilua, sillä kerma imeytyy pastaan melko nopeasti.

Voit seurata blogin päivityksiä myös Bloglovin’in ja Blogilistan kautta – tervetuloa uudet ja vanhat lukijat! :)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Täydellinen katkarapupasta

Reseptit ja ruoka on uuden asunnon lumoissa unohtunut tästä blogista täysin. Ei niin, etteikö täällä oltais kokkailtu tai ylipäätänsä syöty – oikein tukevasti onkin etten sanoisi :)

Tämä katkarapupasta on kyllä paras aikaansaannokseni pitkään aikaan. Ehkäpä siihen vaikutti se, etten luullut valmiista tuotoksesta tulevan näin maukasta, koska katkaravuthan eivät pelkältään ole mikään suuri kulinaristinen makuelämys. Suosittelen kokeilemaan! Tätä tehdään meillä jatkossa ihan varmasti tasaisen säännöllisesti. Aterian kruunasi ihana viilennetty valkoviini upeista uusista viinilaseista. Mitään merkkiä nämä lasit eivät taida edustaa, mutta tahdoin vaihtelua Iittalan Essence laseihin ja nämä kristalliset lasit veivät sydämen kassan kautta. Mitä tykkäät laseista?

Katkarapupastan resepti

3/4 prk aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
tuoretta basilikaa
4 valkosipulinkynttä
1 mieto punainen chili
1 pss (250g) katkarapuja
1/2 rs kirsikkatomaatteja
(suolaa, pippuria)
rucolaa
nauhapastaa
parmesanraastetta

• Laita pasta kiehumaan.
• Laita kulhoon aurinkokuivatut tomaatit +loraus öljyä ja basilika -> soseuta sauvasekoittimella melko tasaiseksi massaksi.
• Pilko valkosipulinkynnet ja chili pieneksi silpuksi. Kuullota ne pannulla tilkassa öljyä.
• Lisää katkaravut pannulle ja paista nopeasti (jos käytätä pakasteita, sulata ne ensin paistamista).
• Lisää joukkoon halkaistut [kahteen tai neljään osaan] kirsikkatomaatit ja kääntele muutaman kerran.
• Laita aurinkokuivatuista tomaateista ja basilikasta tehdystä tahnasta osa valutettujen pastojen joukkoon, jotta ne eivät tartu toisiinsa.
• Kaada pastat ja tomatti-basilikatahna katkarapujen joukkoon ja sekoita. Lisää vielä silputtua rucolaa maun mukaan.

Tarjoile heti, mielellään lämmiteltyiltä lautasilta. Koristelin koko komeuden rucolalla ja itse raastetulla parmesanilla. Aivan mahtava setti!

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Vuohenjuusto-parmankinkkunyytit

Alkupalana, salaatin lisukkeena tai pienenä suolaisena naposteluna toimivat vuohenjuusto-parmankinkkurullat ovat proteiinipitoisia ja helpot valmistaa. Tähän tarvitset vain: 1) Parmankinkun siivuja 2) Pehmeää vuohenjuustoa 3) Tuoretta rosmariinia ja 4) Lisukkeeksi salaattia.

Parmankinkkusiivun toiseen päätyyn laitetaan pieni pala vuohenjuustoa koko kinkun leveydeltä ja kieritetään rullalle. Vuohenjuuston päälle / rullan sisään voi laittaa pienesti rosmariinin ’lehtiä’, mutta myös laittaa koristeellisemmin kinkun päälle kuten itse laitoin. Vuohenjuusto kannattaa olla sellaista, missä ei ole sitä ”samettista” homereunaa, vaan pelkkää pehmeää juustoa (sulaa paremmin uunissa). Rullia paistetaan uunissa 10-15 min, 200°:ssa.

Alla olevassa kuvassa nyytit ovat vasta menossa uuniin. Valmiina kinkun väri hieman ruskistuu. Kävi nimittäin melko klassisesti, että oli niin kiire syömään etten enää muistanut valokuvata valmiita tuotoksia lautaselle aseteltuna.  Tarjoilin nyytit salaattipedillä. Salaattina käytin (ainakin) S-marketista saatavaa valmista sekoitusta, jossa on erilaisia salaatinlehtiä ja rucolaa sellaisessa muovirasiassa sekä lisäsin vielä erikseen herneenversoja. Salaatit pyöräytin ennen lautaselle asettelua oliiviöljy-balsamicossa.

Alkuperäinen ohje löytynyt täältä.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Monte Etna

Heti alkuun tarkennuksena, että artikkeli ei käsittele Sisiliassa olevaa tulivuorta :)

Helsingin Sörnäinen ei ole niitä parhaimpia alueita, joista etsisin hyvää ruokaravintolaa 6 hengen naisporukalle. Sinne kuitenkin menimme, koska huhujen mukaan ”Kurvissa” on hyvä Italialainen ravintola ja ainakin minun on vaikea italialaisesta ruuasta kieltäytyä (johtunee koukuttavista hiilareista pastan muodossa).

Ravintolassa perjantainen alkuilta ei ainakaan ollut vilkkaimmasta päästä ja saimme pöydän ikkunan ääreltä. Ikkunapöytä näillä seuduilla ei ehkä ole tunnelmallisin valinta (ymmärtänet jos olet seudulla kulkenut, etenkin iltaisin), mutta ihan kiva siinä on sivusta katsella vilkasta Hämeentien liikennettä. Bussipysäkit sopivasti ravintolan kohdalla.

Vastaanotto ravintolassa oli ihan perussettiä: pöytiinohjaus ja ruokalistat eteen. Ravintolassa ei ollut juurikaan ruuhkaa, ja nälkä ei ehtinyt juurikaan kasvaa annoksia odotellessa. Siltä osin palvelu oli reipasta, mutta muuten siinä onkin sitten parantamisen varaa. Tarjoilija ei ylimääräisiä puhunut tai kysellyt mitään koko sinä aikana kun olimme siellä – ei edes lisämyyntiä juomien osalta. Viinipullon sai tarjouksessa 19 eurolla, joka oli heidän ”talonviini” – tämänkin huomaisimme vain pöydässä olevasta mainoksesta eli ei mitenkään tarjoilijan suosittelemana. Tais tulla vain pakollinen ”maistuiko” kun haki lautasia pois pöydistä. Mutta itse ruokaan, näillä eväillä mentiin:

^^^Salaatti (13,90 e).
^^Tortellonipastaa pinaatti-ricottajuustotäytteellä (14,90 e).
^Gratinoituja cannelloneja pinaatti-ricottajuustotäytteellä, kermainen tomaattikastike (14,90 e).

^^ Talon tiramisù mascarponevaahdolla (8,20 e).
^Lämmin suklaakakku vaniljajäätelön kera (8,20 e).

Italialainen jäätelöunelma (7,20 e).

Kokonaisarvosana (1-5): 3½. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti ja saattaisin mennä uudelleenkin. Pastat hyviä, mutta ei kuitenkaan mitään erikoisia, josta antaisin enemmän pisteitä. Annokset kohtuullisen kokoisia ja pääruokien hinta-laatusuhde melko kohdillaan, vaikkakin 15 e pastasta on jo kipurajoilla. Jälkiruokien hinnat liki ’fine dining’-ravintoloiden tasolla (=liian kalliita tänne) ja jäätelö törkeästi ylihinnoiteltu, koska ”unelma” ei sisältänyt muuta kuin jäätelöä pinossa. Jälkkärikakut hyviä, joita kävin rääppimässä naapureiden lautasilta (siis ihan vaan omasta pöytäseurueesta), koska heikolla ja erittäin väärällä hetkellä päätin keventää ja ottaa jäätelöä. Sisustus oikein viihtyisä ja siisti, koska muuten olisin leimannut paikan Rossoksi pizza-pasta painotteisten ruokien vuoksi :) Asiakaspalvelusta miinustan pisteissä.

Ravintola Monte Etna – Hämeentie 31, 00500 Hki – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Trattoria Rivoletto

Mieheni oli reipas, kun luki blogiani ja vei meidät viime viikonloppuna syömään Trattoria Rivolettoon. Tämä ravintola on nimittäin tämän vuoden 50 parhaan ravintolan joukossa sijalla 39 ja sain nyt käydä päivittämässä aiempaan kirjoitukseeni tälle vuodelle 8:nen käynnin kyseisestä listasta.

Ravintolakäyntihän alkaa jo pöytävarauksesta. Netissä lomakkeen kautta tehtyyn pöytävaraukseen piti odottaa vahvistusta ravintolan aukioloaikojen puitteissa eli varsinaisesta netissä tehtävästä sähköisestä varauksesta ei ollut kyse. Netissä sen sijaan olin fiilistellyt tulevaa menuta enkä etukäteen oikein tiennyt mitä ottaisin, sillä kaikki vaikutti jokseenkin hyvältä.

Ravintolaan tultuamme meidät otettiin heti vastaan ja ohjattiin pöytäämme. Ensitunnelma paikasta oli, että ”tultiinko peruspizzeriaan…?” Mistään varsinaisesta hienostelupaikasta ei siis ole kyse eikä sellaisesta, johon välttämättä menisin juhlistamaan jotain… tai no riippunee aiheesta. Paikka oli kuitenkin aivan täysi eikä ikäjakauma ollut erityisen selkeä – kaikenikäisiä oli.

Meidän tarjoilijana oli ujo nainen, jonka ääni oli todella hiljainen ja hento. Kriittinen minä sanoisi, että miten hän on edes ravintola-alalle päätynyt, mutta ystävällinen minä sanoo, että kyllä se siitä rohkaistuu ja hienoa, että hän oli kuitenkin ystävällinen.

Ennen alkupaloja pöytään tuotiin tuoretta leipää, levitettä ja öljy-vinegretteä. Viimeksi mainittua olisi saanut olla hieman enempi leipämäärään nähden. Perushyvää leipää.

Alkupalat tulivat melko pian tilauksen jälkeen. Hyvä niin. Nälkä oli. Miehelleni tuli heti annoskateus, mutta onneksi se meni ohi. Arvaatteko kumpi on mun – no tietenkin tuo ”antipasto misto” kylmä alkupalalautanen. Mahtavan kokoinen ja monipuolinen! Tuon voisi syödä pienempään nälkään pelkän viinilasillisen kanssa. Mieheni tilaama keitto sisälsi kalaa / äyriäisiä. Pienesti maistettuna hyvää sekin oli, oikein maukasta ja samettista.

Pääruuaksi valikoitui molemmille sama annos: Saltimbocca. Itselleni pelkkä nimi ei olisi sanonut mitään, mutta kyseessä on annos vasikanfileestä. Trattoria Rivoletto tarjoili vasikanfileen parmankinkkuun käärittynä, paahdetun paprikan ja vuohenjuusto-perunapyreen kanssa. Lautasella oli suurustamatonta lientä, joka oli varmaan peräisin lihan kypsennyksestä.

Täytyy sanoa, että annos ei ollut tyrmäävän kaunis. Tässä kohtaa käyttäisin paremminkin sanaa ”mättö”; annos oli kohtuullisen suuri ja oletin vuohenjuusto-perunapyrettä tulevan kauniisti pursoteltuna annokseen. Ei, sitä oli ihan ison kauhan verran ja näytti perunamuusiannokselta. Vaikka ulkonäkö ei ollut tyylikkäin näkemäni, maku oli erinomainen. En tiennyt mitä annokselta odotin, joten ehkä siksi yllätyin positiivisesti. Vasikanfilee oli mureaa ja parmankinkku antoi maukasta suolaisuutta (+ olikohan vielä tuoretta rosmariinia tuoretta salvia parmankinkun ja fileen välissä). Paprikaa olisi saanut olla enemmänkin, koska se oli hyvin paahdettu eikä mikään lössökkä. Vuohenjuusto-perunapyre oli pehmeää, tasaista eikä vuohenjuustoa ollut liikaa. Kokonaisuus oli hyvää, mutta koko annosta en mitenkään jaksanut alkupalan jälkeen, mutta saipahan mieheni enemmän. Mies oli syönyt aiemmin Saltimboccaa pohjoisempana Suomea ja sanoi tämän olevan hyvin erilaista aiempaan verrattuna, mutta hyvää. Tiedä sitten kumpi oli hänen syömistään lähempänä aitoa alkuperäistä.

Kokonaisarvosana (0-5) 4+: Maukasta ruokaa hyvistä raaka-aineista, joka hintatasoltaan toki noudattelee Helsingin keskustaravintoloiden hintoja (siitä miinusta, koska miljöö ei ollut mikään ’luksus’). Annokset tulivat nopeasti vaikka ravintola oli täynnä asiakkaita. Huomiota kiinnitimme myös siihen, että pöytiä ei oltu ahdattu liian lähekkäin, jota nykyään näkee lähes joka paikassa. Ehdottomasti menen uudelleen, koska jälkiruokaa en jaksanut tällä kertaa syödä (voitteko kuvitella?!) ja ensi kerralla tahdon pastaa tai pizzaa – ne annokset näyttivät ihanilta naapuripöydistä kuikuiltuna.

Trattoria Rivoletto – Albertinkatu 38, 00180 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Toscanini

Käynti Toscaninissa on ollut jo pitkään mielessä ihan vain sen vuoksi, että ohikulkiessa ravintola on näyttänyt tunnelmaltaan leppoisalta, romanttiselta ja ”erilaiselta” miljööltä – vähän kuin lomalla olisi. Itse asiassa, en muista kuulleeni tai lukeneeni Toscaninista keneltäkään hyviä tai huonoja kokemuksia eli oma mielikuva vain veti asiakkaaksi.

Kuten useimpiin ravintoloihin nykyään, myös Toscaniniin pöytävaraus onnistui sähköisen varausjärjestelmän kautta. Netissä varausta tehdessä voi samalla silmäillä ravintola ruokalistan herkkuja.

Lauantai-iltana ravintola oli täpötäynnä ja tarjoilijat hyvin kiireisiä. Uudet tulijat kuitenkin vastaanotettiin nopeasti ja pöytäkin oli jo valmiina. Pöydät olivat sijoiteltu hyvin tiiviisti ja täytyy rehellisesti sanoa, että kaikki istuinpaikat eivät sovellu kaiken kokoisille – pöytien välistä, josta piti kömpiä sohvalle istumaan, ei kenties mahtuisi minkään kokoinen mies. Ilmankos pitkällä sohvalla istuikin vain naisia. Pöytien tiivis sijoittelu vaikuttaa toki myös siihen, että kaikki omat keskustelut ovat täysin avoimia myös naapuripöydässä istuville. Hyvä puoli oli se, että suomenkieltä ei juurikaan ravintolassa kuulunut – turistien selvässä suosiossa. Sisustus kuitenkin on maksimaalisesta tilan hyödyntämisestä huolimatta viihtyisä, tyylikäs ja tunnelmallinen. Tässä ravintolassa kannattaa katsoa myös kattoa…

Menuksi valikoituivat seuraavat herkut ja alla on kuvien kera lyhyet kommentit – siltä osin kuin itse annosta söin.

Alkupala

Lajitelma italialaisia leikkeleitä: Toscanankinkkua, bresaolaa ja italialaisia salameja. Kyllä minä lihansyöjänä tästä valikoimasta pidin kovasti – melkoisen tuhti, mutta maukas alkupala eikä suolaisuutta tästä annoksesta puutu.

Talon crostineja ja neljä täytettä: Toscanankinkkua/Kananmaksaa ja kaprista/Vuohenjuustoa ja paprikaa/Artisokka-pinaattipyrettä. Tästä annoksesta en maistanut muuta kuin kananmaksamoussea ja täytyy sanoa, että en ole koskaan maistanut näin vahvan makuista maksaa ja tämä kommentti ei tule erityisen positiivisessa merkityksessä – jos tiedät mitä tarkoitan.

Pääruoka

Nythän siis kävi niin, että kun pääruoka tuotiin pöytään, vallan unohdin kuvata annokset, joten lukija käyttäköön mielikuvitustaan :)

• Tiikerirapurisottoa ja kesäkurpitsaa
• Itse tehtyä rigatonipastaa, mausteista italialaista makkaraa ja chilillä maustettua tomaattikastiketta

Jälkiruoka

Tiramisú. ”Misut ja misut” – vai miten se nyt oli (heh).

Rommibaba, vaniljajäätelöä ja tuoreita marjoja. Rommibaba ei nimenä sanonut yhtään mitään mistä oikein on kyse (aukko sivistyksessä?), mutta sanat ”rommi, jäätelö ja marjat” – mikä siinä voisi mennä pieleen :) Annos oli herkullisen näköinen ja rommista kyllä pidän, mutta a-p-u-a: nämä pienet ”kakkuset” olivat ottaneet oikein tuhdin tujauksen rommia. Mun makuun jopa liian tujut. Jokainen suupala oli kuin huikka rommisnapsista. Menussa pitäisi näiden kohdalla olla K-18 -merkintä… ehkä…

Rommibaban resepti netistä, jotta saisi käsityksen mitä nämä ”kakkuset” ovat: 3 munaa 1 1/2 dl sokeria 1 dl maitoa 2 dl jauhoja 1 tl leivinjauhetta 50 g voita tai margariinia ripaus suolaa (vaniljaa) .

Kokonaisarvosana (0-5): 3½. Pidin ravintolasta, asiakaspalvelu oli hyvää (jota arvostan), mutta ruoka oli hintaansa nähden ”yksinkertaista” eivätkä maut tai raaka-aineet olleet kummoisia – ei mitään mihin ei itse pystyisi. Hmm, mitäköhän itse S. Berlusconi tästä sanoisi; onko tämä parasta italialaista. Väittäisin, että Helsingistä löytyy parempiakin italialaisia ravintoloita, joissa toteutuu hinta-laatu-asiakaspalvelu paremmin…

Toscanini – Bulevardi 2-4 / www

Tony’s Deli

Tony’s Deli on perustettu rakkaudesta Italialaiseen ruokaan. 

Tony’s Deli houkutteli italialaisella menulla ja Parsaviikoilla neljän naisen seurueen paikalle.

Ravintolan aulassa oleva baari oli melkoisen täynnä after work-hengailijoista, sillä siellä oli tarjolla kuohuviiniä 2,50 €/lasi. Me ohitimme tämän joukon ja siirryimme suoraan pöytään nälkä kurnien vatsassa. Samalla ohitimme Tony’s Delin antipastopöydän eikä silmiä meinattu sen herkuista saada irti.

Menun saadessamme eteemme olimme yksimielisiä siitä, että nautimme alkuun antipastopöydän ja pääruoaksi valitsemme ”puolikkaat” annokset. Tämä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi, sillä antipastot täyttivät jo vatsat tehokkaasti kun kaikkea oli pakko maistaa.

Tony’s delin antipastopöytä sisältää:

• Vihreää salaattia
• Aurinkokuivattu tomaatti -frittata
• Chili-paahdettua zucchinia
• Balsamicomarinoitua paprikaa
• Cremo-lata-artisokkaa
• Napolin salamia
• Cremolatalla maustettua kanaa
• Prosciutto crudoa
• Melonia
• Rucola-basilika oliiveja
• Punaista pestoa
• Cipollino sipuleita
• Talon focacciaa
• Parmesanjuustoa

Mitä sinulle tulee mieleen risotosta? Herne-maissi-paprikalla höystetty irtonainen riisi? No itselleni tämä ainakin on mielleyhtymä aina kun risotosta puhutaan. Siksipä olen todella harvoin ottanut missään pääruoaksi risottoa ja nyt päätin tehdä sääntöön poikkeuksen. Pääruoaksi valitsin paistettuja kampasimpukoita, sahramirisottoa ja granaattiomenaa (ts. granaattiomenan siemeniä) – ei terve miten hyvää!! En osaa kuvailla sanoin sitä riemua, jota tuo yhdistelmä toi pehmeydellään ja uutuuden viehätyksellä makuhermoilleni. Annos oli myös raikkaan värinen.

Alkupalapöydän antimista vatsa oli jo täynnä, mutta silti pakotin itseni syömään pääruoan viimeistä murua myöten. Suosittelen myös muita kokeilemaan risottoja ravintoloissa, jotka sen osaavat valmistaa oikeaoppisesti – ilman sitä herne-maissi-paprikaa.

Kokonaisarvosana (0-5) 4+ – antipastopöytä oli erinomainen risotosta puhumattakaan. Ruoka ansaitsisi 5 pistettä. Miinusta siitä, etteivät ruokailijat saaneet hyödyntää baarin kuohuviinitarjousta – maksoimme kuitenkin käynnistämme taatusti enemmän kuin yksikään after work-asiakas. Asiakaspalvelu oli hieman liian virastomaista eli ei havaittu tarjoilijan hymyilevän kertaakaan. Toisaalta hieman häiritsi pöytien lähekkäinen asettelu, mutta toisaalta jos omat jutut loppuvat, voi helposti kuunnella huvittuneena naapureiden perhekriisiä. Pidin kylläkin ravintolan yleisestä ilmeestä ja tunnelmasta, ja siksi uskon meneväni myös toistamiseen. Paikka soveltuu myös romanttisempaan illallistamiseen eli josko mieheni kanssa seuraavaksi…

Antipastopöytä alkupalana 13 €.
Simpukka-Sahrami-Granaattiomena-risotto 12,60 € / 22 € isompi annos.

Tony’s Deli – Bulevardi 7 / www