Ravintola Dominic, Tallinna

Tallinna osaa yllättää hyvällä ja kohtuullisen hintaisella ruualla. Kokeilimme naisporukalla vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Dominic -ravintolaa, joka on saanut Tripadvisorissa hyvät arvosanat laadustaan ja palvelustaan. Päädyimme tähän ravintolaan ihan sattumalta, kun vaeltelimme pitkin katuja ja kujia etsien jotain hieman parempaa ja ei niin perinteistä ruokapaikkaa, josta löytyy kaikille jotain mielekästä syötävää.

Ravintola oli arki-iltapäivänä ihan täynnä, mutta ystävällinen tarjoilija/hovimestari järjesti meille tilaa kabinetista, joka heillä ei ole normaalisti avoinna päivällä. Ravintola on sisustukseltaan hieman ranskalaisromanttinen viinilaatikkojen, koristeellisten kattoparrujen, kynttelikköjen ja huonekalujensa ansiosta. Sopii varmasti myös romanttiselle illalliselle erittäin hyvin ja voin vain kuvitella kuinka tunnelmallinen se onkaan hämärässä valaistuksessa kynttilöiden loisteessa!

Palvelu oli ravintolassa ripeää ja ystävällistä. Annokset melko suuria ja siksipä ei enää millään mahtunut jälkiruokaa massuun alkupalan ja pääruuan jälkeen. Melkeinpä tuli jo täyteen alkusalaatista! Alla on kuvia ruuista ja joista löytyy (alkupaloista) tonnikalaa, parsaa, paahtopaistia ja (pääruuista) vasikanposkea, kanaa ja tryffelikastiketta.

Muuta mainitsemisen arvoista ravintolasta. Hieno ja kokonainen huoneellinen viinejä, varmasti löytyy jokaiselle jotakin monesta eri hintaluokasta. Sikareita niitä kaipaaville näytti myös olevan kaapillisen verran. Upea vessa :) Siellä oli ilo asioida: suuri peili kauniilla ja ylellisillä kehyksillä, kiviseinät, puiset ovet, paksut itämaiset matot, käsipyyhkeet – siis ihan oikeat pienet pyyhkeet kauniisti rullattuina korissa. Asiakaspalvelua ravintolassa saa suomeksi ja englanniksi. Alkupalat 7-9€, pääruuat 14-20 €, jälkkärit 4-8€ ja viinilasilliset (16cl) 5-7,5 €. Varsin kohtuullinen hintataso ollakseen näin tasokas ravintola!

Dominic_tallinn

Kokonaisarvosana (1-5): 4+ ja huomaathan, että tällä kertaa pisteitä laskee ainoastaan se, ettei jaksettu testata jälkiruokia :( Hyvä ja tasokas ravintola keskeisellä paikalla vanhassa kaupungissa. Hintataso on näin suomalaisittain jopa edullinen laatuunsa nähden. Samaa mieltä ovat myös moni muu matkaaja, sillä ravintola on saanut hyvät arvosanat Tripadvisorissa, ja ravintolan ikkunassa on tästä sertifikaatitkin kahdelta eri vuodelta (2011 ja 2013). Erittäin hyvä asiakaspalvelu ja ruoka oikein maistuvaa!! Ensi kerralla jätän alkupalan väliin ja panostan pääruokaan ja jälkiruokaan :)

Restoran Dominic – Vene 10, Tallinn  – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.
Mainokset

Tomaatti-mozzarella-basilika

Tuoreet kasvikset ovat (edelleen) parhaimmillaan ja tätä tomaatti-mozzarella-basilika yhdistelmää voisin syödä loputtomasti. Etenkin tykkään tällä hetkellä kypsistä ja maukkaista luumutomaateista niiden pehmeän maun vuoksi.

Tomaatti-mozzarella-basilika -salaatin raaka-aineet ovat melko helposti pääteltävissä, mutta käytän näiden lisäksi hieman tuoretta mustapippurirouhetta, merisuolaa myllystä sekä oliiviöljyä. Tämä maistuu yksitään tai vaikka jonkun laatikkoruuan kylkiäisenä.

TomaattiMozzarellaBasilika

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Brunssi: Bistro Sinne, Porvoo

Oioi, tätä olikin jo odotettu, että pääsee Porvooseen herkuttelemaan. Päivään kuului myös muuta kiertelyä Porvoon vanhassa kaupungissa, mutta kaiken kruunasi brunssi Taidetehtaalla Porvoon länsirannalla Bistro Sinnessä. Tämä ravintola löytyy Suomen top 50 listalta viime vuodelta sijalta 11 ja henkilökohtainen ”checklist” saa 9:nen rastin eli Top50 -listalta koluttu kohta jo viidennes :)

BistroSinne1

Tuossa kollaasissa esiintyy pari Jukka Rintalan maalausta, jotka eivät olleet ravintolassa, vaan Taidetehtaassa on kyseisen henkilön näyttely (sisäänpääsy 4e).

Yleisfiilis ravintolassa on ihana ja juuri sellainen sisustustyyli, josta pidän mycketpaljon; selkeää, skandinaavista ja kekseliästä sekä puuta-mustaa-valkoista <3

BistroSinne2

Avokeittiö on aivan mahtava idea ravintolassa. Harvoin sitä nimittäin näkee kuka ne ruuat todellisuudessa tekee, mutta avokeittiö tuo tekijät esiin sekä antaa jotenkin rehellisen kuvan koko ravintolasta. Haastavaa varmasti kokeille pitää keittiö siistinä ja katseiden kestävänä eikä saa yhtään hermostua asiakkaiden toljotuksesta :)

BistroSinne3

Ja mitäs ne kokit valmistivatkaan kivassa avokeittiössään. Alkupalapöydästä löytyi useita herkkuja ja salaatteja, melko kalapainotteisena kylläkin. Jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa Porvoolaisista mustikoista. Kuvista jäi puuttumaan ”väliruuat” eli hedelmät + tuoremehut ja juustovalikoima.

BistroSinne4

Pääruokina oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa, joista mies otti grillatun lohen ja minä karitsamakkarat. Todella herkullisia, vaikkakin mainittava ettei karitsamakkarat vieläkään voita Ravintola Kämpin brunssilla syömiäni vastaavia maggaroita.

BistroSinne5

Kokonaisarvosana (1-5): 5-. Todella hyvää ja ei lisättävää. Asiakaspalvelu ystävällistä ja oikein avuliasta kertoilemaan raaka-aineista lisätietoja. Plussaa runsaasti ravintolan panostuksesta käyttää mahdollisimman paljon lähiruokaa sekä oman maan tuotteita, jopa koristeena käytetyt yrtit kasvatetaan ravintolan sisällä ”viherseinässä”. Ainoa miinus tulee jälkiruuasta – pullamainen mustikkapiirakka on pikkasen liian raskas [lue: tunkkainen] alkupalabuffetin ja reippahan kokoisen pääruuan jälkeen. Ehdottomasti suosittelen ja haluan itsekin käydä uudemman kerran.

Bistro Sinne – Läntinen Aleksanterinkatu 1, 06100 Porvoo – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Jauhelihamöttöset

Heh, enpä keksinyt parempaa nimeä näille herkullisille aamu-tai välipalamuffareille. Kyseessä on siis pääasiassa proteiinipitoiset suolaiset muffinit, jotka maistuvat parhaimmillaan hieman lämpöisinä. Maistuu sellaisenaan aamiaiseksi tai vaikka pienen salaatin kanssa lounaaksi. Alkuperäinen idea näihin on lähtöisin karppausyhteisön reseptistä, mutta olen mukauttanut tämän itselle paremmin omaan suuhun maistuvammaksi vaihtamalla kaikki pääraaka-aineet.

Jauhelihamottoset1

Valmistamiseen tarvitaan:

  • 4 kananmunaa
  • ½ dl kermaa
  • 1 pss (pieni) juustoraastetta
  • 2 tomaattia
  • 150 g jauhelihaa
  • ½ pss tacomausteseosta
  • ripaus suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 rkl  jauhettuja pellavansiemeniä (ei pakko jos ei halua)

Ruskista jauheliha pannulla ja mausta se lähes valmiina tacomausteella. Leikkaa tomaatit pieneksi kuutioiksi siten, että poistat ensin ”siemenosan”, jottei muffarit tule liian vetisiksi eli kuutio vain tomaatin liha. Sekoita vispilällä kananmunat ja kerma yhteen. Lisää kaikki muut aineet joukkoon ja lusikoi muffinssivuokiin. Itselläni on silikoninen vuoka, johon mahtuu 12 muffinsia. Taikinasta riittää noin 9:ään. Vuoka tulee täyttää noin puoleenväliin. Jos käytät paperivuokia, varaudu, että ne leviävät paistuessaan – pistä siis pari tai kolmekin paperivuokaa päällekäin.

Paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 min. tai kunnes ovat saaneet kauniin kuohkean muodon ja värin.

Jauhelihamottoset2

Näillä eväillä kohti viikonlopun kiireettömiä aamuja – nauttikaa!

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Vanhankaupungin Ravintola, Kokkola

Tämä ravintola-arvostelu meinasi vallan unohtua kirjoittaa. Yleensä kirjoittelen vain (sattuneista syistä) pääkaupunkiseudun ravintoloista, mutta pääsiäisenä tuli tutustuttua ravintolatarjontaan myös muualla. Eräs ihastuttava ravintola löytyi Kokkolan vanhasta kaupunginosasta, joka sijaitsi kauniisti remontoidussa puutalossa. Tunnelmallinen sisustus, valkoiset pöytäliinat, katetut pöydät, aidot puulattiat ja oikein korrekti asiakaspalvelu tekivät ravintolasta fine dining tasoisen ravintolan. Myös menu on tarkoin harkittu ja suppea, kuten asiaan kuuluu.

Ravintolassa oli meidän lisäksi kahdessa pöydässä ihmisiä, mikä ei sinänsä ole pyhäpäivinä ihme, mutta ihme on pitää ravintola auki ja saada se kannattamaan tuollaisina päivinä. Etu oli kuitenkin meidän puolellamme, koska muuten olisi jäänyt käymättä.

Keittiö lähetti tervehdyksen ennen alkupalojen tuomista, mutta valitettavasti siitä ei ole kuvaa muille jaettavaksi huonon kuvalaadun vuoksi. Tervehdys kuitenkin sisälsi siianmätimoussea ja rapsakkaa pekonia. Oikein maistuva aperatiivin kanssa (harmi ettei sitä ollut enempää…).

Alkupalaksi valikoitui punaviinivoilla ja aurajuustolla kuorrutetut valkosipulietanat, jota ravintola mainosti heidän erikoisuudekseen. Hyvää oli ja ihanaa paahdettua maalaisleipää etanoiden kanssa. Ainoa miinus oli yhden etanan huono putsaus eli hampaissa ratisi – tavallaan onneksi se oli viimeisen etanan kohdalla.

Etanapannun syöneet tietävät, ettei ole kyse mistään kevyestä alkupalasta eli täyttää jo vähintään puolet vatsasta. Siksi pääruuaksi valikoitui listalta ”keittiömestarin leipä”: paistettua häränfileetä, valkosipulivoita, hunajagratinoitu vuohenjuustotoasti ja vihersalaatti. Loistava annos ja leipää oli vain sen vuohenjuuston alla – nimi ei siis anna annokselle aivan oikeutta. Alku- ja pääruoan jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta jaksaa jälkiruokaa, joka rehellisesti sanottuna jäi pikkasen harmittamaan.

RavintolaKokkola

Kokonaisarvosana (1-5): 4. Pisteitä tiputtaa se yksi huonosti putsattu etana ja vihersalaatti pääruoan kanssa oli melko ronskilla otteella pilkottu (ts. ei ollut melkein pilkottu lainkaan) – annos olisi ansainnut kauniimman asettelun. Nälkä ei missään tapauksessa jäänyt eli toivottu lopputulos saavutettu ja bonuksena iloinen mieli :) Menisin kyllä uudelleen, jos niille nurkille sattuisin!

Vanhankaupungin ravintola – Isokatu 28, Kokkola – www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Mange Sud

Tiedättekö sen tunteen, kun on pitkään halunnut johonkin ravintolaan syömään ja kun se toteutuu, odotukset ovat jo valmiiksi korkealla. Tästä lähdettiin Mange Sudiin Tehtaankadulle. Ravintolan ohi olen kulkenut useita kertoja aina vain vilkuillen ikkunasta sisään ja tokaisten mielessäni tai ääneen, että tuonnekin pitäisi joskus mennä. Joku siinä on viehättänyt. Ehkä se on upea huvila / kartanomainen rakennus. Ehkä se on lämminhenkinen tunnelma, joka välittyy katukuvaan. Ehkä se jotain muuta. Mitä se ei ole, niin minulla ei ollut mitään käsitystäkään millainen ravintola olisi tai saati mitä se tarjoilisi. Pöytävarausta siis tekemään TableOnlinen kautta.

MangeSud_2

Meidät vastaanotettiin ravintolaan heti ulko-ovella siten, että neuvottiin viemään takit vessojen läheisyydessä olevaan naulakkoon – joka oli arvatenkin täpötäynnä muhkeita talvitakkeja. Takkien päätyessä narikkaan, meidät ohjattiin pöytään melko miellyttävin tunnelmin, sillä kysymys oli ”missä haluaisitte istua; tuolla – tuolla vai tuolla”. Pidin siitä, että itse sai vaikuttaa siihen missä kulmassa halusimme ravintolan tunnelmasta nauttia. Ravintola oli torstai-iltana melko täynnä ja paikan täytti iloinen puheensorina. Ruokalistalta meille esiteltiin valmis 4 ruokalajin menu, joka kuulosti kovin herrrrkulliselta.

Vesi herahti kielelle muiden annoksia hetken aikaa ihaillessa, mutta onneksi ei mennyt kauaa kuin omat alkupalamme tuotiin pöytään. Palvelu oli yllättävänkin ripeää. Alkupalaksi tarjoiltiin kampasimpukoita, kurpitsapureeta ja rapsakkaa parmankinkkua. Voi miten hyvää! Kurpitsapuree hiukan makeassa olomuodossaan sopi oikein loistavasti kampasimpukoiden kylkeen. Kampasimpukat ovat hyvin valmistettuina erinomaisia ja mieluusti niitä ravintoloissa tilailen. [Osaisikohan niitä valmistaa itse…?]

MangeSud_3

Pääruoaksi saimme ankkaconfitia ja tryffeliperunapureeta kera punaviinikastikkeen. Täytyy sanoa, että tämä oli ehdottomasti parasta ankkaa, jota olen naismuistiin syönyt. Todella mureaa, mehevää ja maukkaasti maustettua. Pakko oli syödä rauhallisesti ja maltillisesti, jottei se ”ikinä” loppuisi. Tähän väliin pieni mainos; jos käytte Tokyo55:ssä, maistakaa rapeaa ankkasalaattia (!!!). Se tulee tämän Mange Sudin annoksen jälkeen erinomaisena kakkosena ravintola-annoksista, joka on valmistettu ankasta.

MangeSud_4

Pääruoan jälkeen meille tarjoiltiin valko- ja sinihomejuustoa jonkun hillon kanssa. Valitettavasti epäselväksi jäi mitä hilloa söimme. Hyvää se kuitenkin oli  ja toimi homejuustojen kanssa yhtä loistavasti kuin viikunahillo (joka on siis huippuhyvää!).

Jälkiruoka näytti paremmalta kuin maistui. Cannolit syödään käsin, sillä kovaan kuoreen ei mikään normaali ruokailuväline toimi. Kuori itsessään olikin melko mautonta ja päädyin dippailemaan sisällä olevaa vaniljaista tahnaa grappakirsikoiden kanssa – toimii!

Kokonaisarvosana (0-5) 5-: Vaikka alussa kerroin, että odotukset ravintolalle olivat korkealla, niin tämä käynti lunasti odotukset aivan täysin. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, asiallista ja ripeää. Ruoat tuotiin pöytään riittävän nopealla tahdilla, muttei kuitenkaan hätäisesti kiirehtien. Annokset olivat kauniita ja maultaan erinomaisia. Ravintola oli tyylikäs, muttei liian hienosteleva. Ainoan miinuksen laittaisin siitä, etteivät tarjoilijat kertoneet riittävän selkeästi mitä kukin annos sisälsi samalla kuin toivat niitä pöytään [ja ettei jälkiruuassa ollut suklaata – hehheh]. Suosittelen ja ehdottomasti menen uudelleen!

Mange Sud – Tehtaankatu 34 D, 00150 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Arki-illan herkuttelua

Työviikot ovat viime aikoina olleet todella intensiivisiä, joten pieni herkuttelu arkena on ihanaa ja nopeasti suoritettava kokkailu rentouttavaa. Tällä reseptillä meillä tehtiin pientä iltapalaa kahdelle ja kyytipojaksi hieman viiniä, niin johan taas jaksaa.

Leipänä käytin Tallinnasta ostettua Fazerin Must Leibiä, joka siellä maksaa huikeat 0,69 €/pkt – vastaavasti Suomessa 3-4 euron tienoilla. Suosittelen ostamaan ’naapurista’ pakkaseen, jos tykkää makeahkosta limpusta.

Muotoilin valmiiksi tehdyistä leivistä kahdenlaisia: kolmioita ja Aalto-muotilla tehtyjä (kyllä, kyllä, sen Aalto-maljakon mallisella muotilla). Ihan yleisestikin piparkakkumuoteilla saa aivan uutta ilmettä kylmiin leipiin ja tuo mainittu Fazerin leipä sopii koostumuksensa vuoksi siihen oikein hyvin – ei murene ja riittävän ohut siivu.

Leivat_2

Katkaraputahna

kourallinen katkaravunpyrstöjä
1 pieni sipuli
1 dl smetanaa
1 rkl majoneesia
sitruunamehua
tilliä
2 rkl lohenmätiä
½ tl jauhettua cayannepippuria

1. Pakastekatkarapuja kannattaa sulattaa siivilässä, välillä kylmällä vedellä huuhdellen.
2. Pilko katkaravut paloiksi – halutessasi voit jättää osan kokonaisiksi koristelua varten.
3. Silppua sipuli hyvin pieneksi silpuksi – yhdistä katkaravut, mäti ja sipuli.
4. Sekoita smetana ja majoneesi, mausta 1 tl sitruunan mehua, cayannella > sekoita ja yhdistä katkarapuseokseen.
5. Nosta katkaraputahnaa leivälle kauniiksi keoksi, koristele tillillä, katkaravuilla, lohenmädillä ja limellä.

Leivat_3

Kasvisruokien ystäville tämä Avokadotahna on aivan erinomainen leivälle, mutta sopii vaikka uuniperunalle. Yllätyin positiivisesti ja mieli teki haarukoida tahnaa ihan ilman leipääkin :)

Avokadotahna

1 avokado
½ dl smetanaa
2 tl majoneesia
2 tl sitruunamehua
cayennepippuria
suolaa

Helppoa:

1. Avaa avokado ja kaavi hedelmäliha lautaselle. Soseuta haarukalla.
2. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja sekoita tasaiseksi. Mausta oman maun mukaan.

Ihanaa torstai-iltaa – kohta on jo viikonloppu!! :)

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Vuohenjuusto-parmankinkkunyytit

Alkupalana, salaatin lisukkeena tai pienenä suolaisena naposteluna toimivat vuohenjuusto-parmankinkkurullat ovat proteiinipitoisia ja helpot valmistaa. Tähän tarvitset vain: 1) Parmankinkun siivuja 2) Pehmeää vuohenjuustoa 3) Tuoretta rosmariinia ja 4) Lisukkeeksi salaattia.

Parmankinkkusiivun toiseen päätyyn laitetaan pieni pala vuohenjuustoa koko kinkun leveydeltä ja kieritetään rullalle. Vuohenjuuston päälle / rullan sisään voi laittaa pienesti rosmariinin ’lehtiä’, mutta myös laittaa koristeellisemmin kinkun päälle kuten itse laitoin. Vuohenjuusto kannattaa olla sellaista, missä ei ole sitä ”samettista” homereunaa, vaan pelkkää pehmeää juustoa (sulaa paremmin uunissa). Rullia paistetaan uunissa 10-15 min, 200°:ssa.

Alla olevassa kuvassa nyytit ovat vasta menossa uuniin. Valmiina kinkun väri hieman ruskistuu. Kävi nimittäin melko klassisesti, että oli niin kiire syömään etten enää muistanut valokuvata valmiita tuotoksia lautaselle aseteltuna.  Tarjoilin nyytit salaattipedillä. Salaattina käytin (ainakin) S-marketista saatavaa valmista sekoitusta, jossa on erilaisia salaatinlehtiä ja rucolaa sellaisessa muovirasiassa sekä lisäsin vielä erikseen herneenversoja. Salaatit pyöräytin ennen lautaselle asettelua oliiviöljy-balsamicossa.

Nyytit

Alkuperäinen ohje löytynyt täältä.

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Trattoria Rivoletto

Mieheni oli reipas, kun luki blogiani ja vei meidät viime viikonloppuna syömään Trattoria Rivolettoon. Tämä ravintola on nimittäin tämän vuoden 50 parhaan ravintolan joukossa sijalla 39 ja sain nyt käydä päivittämässä aiempaan kirjoitukseeni tälle vuodelle 8:nen käynnin kyseisestä listasta.

Ravintolakäyntihän alkaa jo pöytävarauksesta. Netissä lomakkeen kautta tehtyyn pöytävaraukseen piti odottaa vahvistusta ravintolan aukioloaikojen puitteissa eli varsinaisesta netissä tehtävästä sähköisestä varauksesta ei ollut kyse. Netissä sen sijaan olin fiilistellyt tulevaa menuta enkä etukäteen oikein tiennyt mitä ottaisin, sillä kaikki vaikutti jokseenkin hyvältä.

Ravintolaan tultuamme meidät otettiin heti vastaan ja ohjattiin pöytäämme. Ensitunnelma paikasta oli, että ”tultiinko peruspizzeriaan…?” Mistään varsinaisesta hienostelupaikasta ei siis ole kyse eikä sellaisesta, johon välttämättä menisin juhlistamaan jotain… tai no riippunee aiheesta. Paikka oli kuitenkin aivan täysi eikä ikäjakauma ollut erityisen selkeä – kaikenikäisiä oli.

Meidän tarjoilijana oli ujo nainen, jonka ääni oli todella hiljainen ja hento. Kriittinen minä sanoisi, että miten hän on edes ravintola-alalle päätynyt, mutta ystävällinen minä sanoo, että kyllä se siitä rohkaistuu ja hienoa, että hän oli kuitenkin ystävällinen.

Ennen alkupaloja pöytään tuotiin tuoretta leipää, levitettä ja öljy-vinegretteä. Viimeksi mainittua olisi saanut olla hieman enempi leipämäärään nähden. Perushyvää leipää.

Trattoria01

Alkupalat tulivat melko pian tilauksen jälkeen. Hyvä niin. Nälkä oli. Miehelleni tuli heti annoskateus, mutta onneksi se meni ohi. Arvaatteko kumpi on mun – no tietenkin tuo ”antipasto misto” kylmä alkupalalautanen. Mahtavan kokoinen ja monipuolinen! Tuon voisi syödä pienempään nälkään pelkän viinilasillisen kanssa. Mieheni tilaama keitto sisälsi kalaa / äyriäisiä. Pienesti maistettuna hyvää sekin oli, oikein maukasta ja samettista.

Trattoria02

Pääruuaksi valikoitui molemmille sama annos: Saltimbocca. Itselleni pelkkä nimi ei olisi sanonut mitään, mutta kyseessä on annos vasikanfileestä. Trattoria Rivoletto tarjoili vasikanfileen parmankinkkuun käärittynä, paahdetun paprikan ja vuohenjuusto-perunapyreen kanssa. Lautasella oli suurustamatonta lientä, joka oli varmaan peräisin lihan kypsennyksestä.

Täytyy sanoa, että annos ei ollut tyrmäävän kaunis. Tässä kohtaa käyttäisin paremminkin sanaa ”mättö”; annos oli kohtuullisen suuri ja oletin vuohenjuusto-perunapyrettä tulevan kauniisti pursoteltuna annokseen. Ei, sitä oli ihan ison kauhan verran ja näytti perunamuusiannokselta. Vaikka ulkonäkö ei ollut tyylikkäin näkemäni, maku oli erinomainen. En tiennyt mitä annokselta odotin, joten ehkä siksi yllätyin positiivisesti. Vasikanfilee oli mureaa ja parmankinkku antoi maukasta suolaisuutta (+ olikohan vielä tuoretta rosmariinia tuoretta salvia parmankinkun ja fileen välissä). Paprikaa olisi saanut olla enemmänkin, koska se oli hyvin paahdettu eikä mikään lössökkä. Vuohenjuusto-perunapyre oli pehmeää, tasaista eikä vuohenjuustoa ollut liikaa. Kokonaisuus oli hyvää, mutta koko annosta en mitenkään jaksanut alkupalan jälkeen, mutta saipahan mieheni enemmän. Mies oli syönyt aiemmin Saltimboccaa pohjoisempana Suomea ja sanoi tämän olevan hyvin erilaista aiempaan verrattuna, mutta hyvää. Tiedä sitten kumpi oli hänen syömistään lähempänä aitoa alkuperäistä.

Trattoria03

Kokonaisarvosana (0-5) 4+: Maukasta ruokaa hyvistä raaka-aineista, joka hintatasoltaan toki noudattelee Helsingin keskustaravintoloiden hintoja (siitä miinusta, koska miljöö ei ollut mikään ’luksus’). Annokset tulivat nopeasti vaikka ravintola oli täynnä asiakkaita. Huomiota kiinnitimme myös siihen, että pöytiä ei oltu ahdattu liian lähekkäin, jota nykyään näkee lähes joka paikassa. Ehdottomasti menen uudelleen, koska jälkiruokaa en jaksanut tällä kertaa syödä (voitteko kuvitella?!) ja ensi kerralla tahdon pastaa tai pizzaa – ne annokset näyttivät ihanilta naapuripöydistä kuikuiltuna.

Trattoria Rivoletto – Albertinkatu 38, 00180 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkelin alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.

Koto

Koto on 26 vuotta Helsingissä ollut japanilainen ravintola. Olen joskus kuullut sanottavan, että Kotossa kannattaa syödä ’oikeaa’ japanilaista ruokaa ja nauttia sushit muualla. Ei siten, että siellä susheissa olisi mitään vikaa, vaan lähinnä siksi että monet mieltävät japanilaisen ruuan ”vain” sushiksi eli muitakin ruokia kannattaa kokeilla ja nimenomaan Kotossa.

Pöytävarauksen saimme neljälle vielä samana päivänä (la), mutta kaikki pöydät olivatkin täynnä kun paikalle saavuimme. Meidät vastaanotettiin oikein ystävällisesti heti saavuttuamme ja pöytään ohjaus tapahtui päällysvaatteiden naulakkoon jättämisen jälkeen. Koton sisustus on rauhallinen, jopa minimalistinen ja kaikkiaan oikein siisti ravintola – ensivaikutelma oli siis hyvin miellyttävä.

Päädyimme ottamaan 4 ruokalajin menut, joihin pääruoan sai valita listalta ja muut osiot olivat vakiot. En muista tarkalleen mitä kukin tilasi pääruoaksi (ainakin jotain mereneläviä ja possua), mutta kaikkien mielestä hyvää oli. Itse otin broileria inkiväärillä, jota voisin koska tahansa syödä uudelleen.

Alkupalaksi mausteista lohta liemessä – oli todella maukasta ja mehukasta, mutta ehkä hieman liikaa kalaa ilman mitään lisukkeita. Mies napsikin oman annoksensa lisäksi myös minun annoksesta puolet.

Misokeiton liemi oli yksi parhaista jota olen maistanut, vaikkakaan tofun merkitystä ravintoketjussa en edelleenkään ymmärrä; se ei maistu miltään ja koostumus on kuin huonosti tehtyä vetistä hyytelöä. Tiedän kyllä soijan hyvistä puolista ja käytänkin sitä paljon muussa muodossa, mutta tofu…njäh. Onneksi mieltymyksiä on niin monta kuin maistelijaakin. Liemi oli kuitenkin hyvää!

Kollaasi tilatuista pääruoista – eikö olekin herkullisen näköistä!!

Sitten vuorossa jälkiruoka. Blogia lukeneet ovat jo mahdollisesti havainneet minun pitävän erityisesti jälkkäreistä ja kaikesta muustakin makeasta. Tähänkin jälkiruokaan lähdin mukaan innolla ja suurella tunteella: jäätelöä vihreästä teestä. En ole koskaan jälkiruokakuppiin ”sylkenyt”, mutta rehellisesti sanottuna tällä kertaa se oli melko lähellä. En osaa sanoin kuvailla miltä se maistui enkä taatusti ensimmäisellä lusikallisella vielä luovuttanut. Yritin tahdonvoimalla totutella tähän uuteen makuun, mutta kaiken syöminen olisi ollut ihan liikaa vaadittu ensimmäisellä kerralla. Seurueen miehet kyllä popsivat jäätelökipot tyhjiksi, mutta ehkä se sisälsi ripauksen machoilua – jos tiedät mitä tarkoitan. Jälkeenpäin ajattelin, että jos seassa olisi ollut suklaahippuja, niin olisiko se parantanut makua… ehkä ei ja suklaa olisi ollut pilalla.

Kokonaisarvosana (0-5) 4+: Ruoka maukasta, annosten hinta-laatusuhde kohdillaan, siisti-kiva ravintola, ystävällinen henkilökunta enkä edes rokota jälkkäristä, koska se olen (ehkä) vain minä joka ei pitänyt tästä totaalisen uudesta yhdistelmästä. Pikemminkin plussaa siitä, että kaltaiseni jälkiruokakonkari osattiin vielä yllättää jollain täysin uudella elämyksellä. Ehdottomasti menisin Kotoon uudelleen, mutta kokeilisin jotain toista jälkiruokaa ;)

Ravintola Koto – Lönnrotinkatu 22, 00120 Helsinki / www

Älä klikkaa tämän tekstin tai artikkeleiden alla mahdollisesti näkyviä mainoksia.
Ne ovat blogin julkaisualustan [wordpressin] lisäämiä – ei blogin kirjoittajan.